Käytiin tänään Maisan kanssa virtsakivikontrollissa. Neljä viikkoa erityisruokavaliolla tuli täyteen keskiviikkona ja tuloksia olisi pitänyt jo alkaa näkyä. Valitettavasti kuitenkin kivi oli samankokoinen kuin ennenkin. Nyt on sitten leikkaus edessä. Aika on varattuna 8.3. aamupäivälle. Kyllä taas huomasi, että pienistä asioista voi maailma mennä sekaisin. Vaikka Maisa onkin vielä nuori ja muuten terve koira eli leikkauksen pitäisi olla helppo ja toipumisen nopea, niin kyllä tämä miettimään pistää. Mitä jos jotain kuitenkin sattuu? Mitä jos homma uusii ja leikkauksia tulee sitten uusia? Mitä jos...?
Kiven koostumus selviää sitten leikkauksen jälkeen, kun se lähetetään tutkittavaksi. Sillä tapaa sitten mahdollisesti saadaan jotain tietoa myös siitä miten ruokinnan yms. kanssa jatkossa toimitaan. Nyt toistaiseksi mennään tuolla RC:n ruoalla, että ainakin pH pysyy halutunlaisena.
Lukuunottamatta tätä tämän päivän huonoa uutista meillä on mennyt ihan mukavasti. Maisa on ollut terve ja iloinen ja virtsavaivatkin ovat olleet pienempiä, kun tulehdusta ei ole enää ollut. Pakkanen on vähän haitannut elämää, kun parhaimmillaan sitä on ollut reilusti yli 20 astetta. Maisa ei oikein enää -15 asteen alle mentäessä halua olla ulkona kun tassutkin paleltuvat. Enkä voi kyllä sanoa, että emäntäkään sen paremmin tuolla nenänpää jäässä viihtyisi :P Sisällä tuntuukin sitten koira olevan välillä täysin hallitsematon, kun energiaa olisi vaikka millä mitalla. Ohjelmaa on sitten koitettu järjestää namietsinnän, pallopelien ja muun vastaavan muodossa. Nyt ei mittari onneksi näytä enää kuin -9,7 että ehkä tästä päästään taas pikkuhiljaa normaaliin ulkoilurytmiin ja vaikka vähän metsäänkin purkamaan tuota loputonta energiaa. Pitää koittaa ensi viikolla käydä, kun sitten leikkauksen jälkeen ei varmaan taas muutamaan päivään voi hirveästi riehua. Myös agilityä on suunnitelmissa tälle keväälle, mutta siitä lisää sitten myöhemmin kun asia tulee ajankohtaisemmaksi. :)
