Blogi pienelle tauolle

Ensimmäisenä kerrottakoon, että Maisa on toipunut leikkauksestaan erittäin hyvin. Tikit on jo poistettu ja virtaa riittää kuten ennenkin. Haavakin näyttää todella siistiltä, joten voin kyllä hyvillä mielin suositella Hervannan Jussia eläinlääkärinä. :)

Blogimerkintöjä ei varmaan kannata seuraavan kuukauden aikana odottaa. Olen muuttamassa Tampereelta Hyvinkäälle työn perässä eikä minulla oikeastaan ole siellä vielä asuntoa. 1.5. pitäisi sitten olla uudessa kodissa Hyvinkäällä, mutta nyt kuukausi menee milloin missäkin hätämajoituksessa. Maisa ja Paavo-kani ovat menneet äitini luokse evakkoon kunnes tilanne tasaantuu. Palailen blogimerkintöihin sitten taas kun tapahtuu jotain muutakin kuin määrittelemätöntä kaaosta. Hyvää kevättä!

Onnitteluvisiitti ja leikkaus

Päivitelläänpä hieman tännekin viikon aikana tapahtunutta. On ollut niin kiireistä, etten ole ehtinyt (tai jaksanut) tänne kirjoitella. Mutta nyt.

Sunnuntaina 6.3. kävimme onnitteluvierailulla Maisan molempien poikien luona. 28.2. tuli pojille vuosi mittariin. Kyllä on aika kulunut nopeasti! Ihan uskomatonta. 

Ensin kävimme Saken luona. Sakelle kuului hyvää ja elämä ilman "palleroita" on lähtenyt käyntiin hyvin. Yhtä iloinen poika siellä oli vastassa kuin ennenkin, todellinen pusupoika :)

 

 Saken poseeraus

 Äiti ja poika :)

Sitten kävimme tervehtimässä Sakua. Myös Sakulle kuului oikein hyvää, joskin hieman painoa oli päässyt kertymään. Sellaista se elämä norfolkin kanssa on, jatkuvasti saa olla tarkkailemassa mitä pikku ahmatti syö. Maisankin ruokahalu on aina ollut kyltymätön :D Sakulta tuli samalla reissulla siistittyä myös vähän päätä ja häntää, muuten poika olikin lyhyehkössä karvassa. Oikein mallikkaasti herra käyttäytyikin pöydällä, liekö salaa harjoitellut :)

Sakun "poseeraus", trimmin jälkeen ei enää oikein huvittanut seisoskella :D

Poika ja äiti vastentahtoisesti yhteiskuvassa :D

Tiistaina Maisalla oli se kauhulla odotettu leikkaus. Valitettavasti virtsatietulehduksen oireet alkoivat tehdä paluutaan viikonloppuna ja soittelin heti maanantaina eläinlääkärille, että saako sitä nyt edes leikata jos on rakossa tulehdusta. Puhelinreseptillä saatiin antibioottia jälleen ja onneksi sentään myös lupa tulla seuraavana päivänä leikkaukseen. Melko selvä merkkihän tämä oli siitä, että virtsakivi kovasti ärsyttää kun noin neljä viikkoa antibioottien loppumisen jälkeen on taas tulehdus.

Leikkaus meni hyvin ja kivi oli melkoisen massiivinen, kooltaan suurinpiirtein sormenpään kokoinen. Ei ehkä kuulosta niin hirveän isolta, mutta Maisan kokoon suhteutettuna se on suunnilleen sama kuin aikuisella miehellä olisi golf-pallon kokoinen kivi. Onneksi saatiin pois. Nyt kivi lähti jenkkeihin tutkittavaksi ja muutavan viikon kuluttua pitäisi saada tieto tarkasta koostumuksesta ja sitten myös tarkemmat jatkohoito-ohjeet. Toipuminenkin on alkanut oikein hienosti. Tiistai-illan Maisa oli tietenkin tokkurainen nukutuksesta, mutta jo keskiviikkoaamuna huomattavasti iloisempi. Ja nyt voisi melkein sanoa, että meno on niin normaalia kuin se nyt töttörö päässä ja tikit mahassa voi olla. Haavakin on melko kaunis eikä mitään tulehtumisen merkkejä ole näkynyt.

 

Kotona toipumassa pian leikkauksen jälkeen

 

Hieman hutera töttörökoira leikkauspäivän iltana

 Töttöröposeeraus pari päivää leikkauksesta :)