Kämppä edelleen pystyssä ja aselepokin syntymässä

Otsikko melkein jo kertookin kaiken olennaisen. Olisi kiva tietää onko täällä huudettu päivällä. Kämppä oli joka tapauksessa töistä tullessa edelleen pystyssä ja mitään tuhojakaan ei ole tehty.

Aselevon merkkejä oli nähtävissä jo aamulla, kun Maisa ja Lyyti ottivat jo ensimmäiset yhteisleikit sohvan ympäri jahtausleikkinä. Nyt oli vuorossa kunnon painit. Vielä ei painin päälle menty kylki kyljessä nukkumaan, mutta eiköhän sekin aika vielä koita :)

Lyytin toinen korva on noussut päivän aikana pystyyn eikä sen kärki enää samalla tavalla lärpätä kuin aamulla. Huomenna on varmaan sitten jo aivan pystykorvainen kakara täällä odottamassa. :D

Göötti tuli taloon

Nyt on göötti tullut taloon. Kyseessä siis länsigöötanmaanpystykorva Jaxonville Siitä vaan eli Lyyti. Lyyti on sijoituksella Oililta. Kiitos hauskasta kakarasta! Toivottavasti siitä kasvaa oikein hieno pötkylä :)

Sunnuntaina siis, kuten viimeksi sanoin, oli aika lähteä hakemaan pentua kotiin. Oili oli varannut pennuille pentutestin sunnuntaiksi ja sitä sai mennä seuraamaan ja sitten ottaa vaavan kotiin samalla reissulla. Pentutesti oli todella mielenkiintoista seurattavaa, en ole moista ennen nähnyt. Ja yllättävän hyvin siinä "maallikkokin" huomasi eron pentujen välillä. Lyyti ja toinen veljistä olivat hyvin samanlaisia. Kohtuullisen pehmeitä ja hyvin ihmisrakkaita (jopa vähän mielisteleviä). Pentutestaajan tuomio: erinomainen harrastuskoira, joka seuraa kaikkialle ja saa eroahdistuksen yksin jäädessään. Hieman ehkä kärjistäen :D Muutkin pennut olivat melko pehmeitä ja gööttimäisen ihmisrakkaita, mutta osa huomattavasti rajumman oloisia kavereita. Testaaja varoitteli, että näistä saa housunlahkeessa roikkujan, jos ei ole tiukkana. Göötin alkuperäinen käyttötarkoitus kuitenkin on karjan paimentaminen, mukavasti jaloista näykkimällä.

Matka meni hyvin ja Lyyti on muutenkin osoittautunut aika helpoksi kaveriksi. Se rakastaa ihmisiä ja touhuaa kovasti yksikseen lelujen ja puruluiden kanssa. Maisa otti tulokkaan hyvin innokkaasti vastaan, mutta taisi sitten hetkeä myöhemmin tajuta, että eihän tuo tullutkaan vaan käymään. Siitä asti täällä on ollut menossa psykologinen sodankäynti. Maisa ei ole Lyytiä huomaavinaankaan, kuin ajatellen "Jos teeskentelen, että sitä ei ole, niin eiköhän se jossain kohtaa katoa". Lyyti on fiksu pentu myös Maisan kanssa, alistuu kiltisti eikä yritäkkään liian rajusti käydä kiusaamaan. En siis epäile hetkeäkään, etteikö Maisa jossain kohtaa antaisi periksi ja hyväksyisi kakaraa kaverikseen. :)

Tässä muutamia kuvia Lyytistä parin ensimmäisen päivän ajalta. Olisin kovasti halunnut myös yhteiskuvan Maisasta ja Lyytistä, mutta sellainen ei vielä ole onnistunut. Tulee kyllä heti kun saan edes kohtuullisen napattua :)

Lyyti ensimmäistä päivää uudessa kodissa

Gööttiasento, takajalat suorana taaksepäin :)

Hieman kova tyyny. Uni tuli silti.

Töpö aamiaisella

Puruluut maistuvat, toivottavasti  huonekalut säästyvät

Kääpiösusi päiväunilla

Lyyti ja kilpikonnapeti. Ihmettelen kovasti, että pedillä on edelleen silmät päässä :D

Olen nyt ollut alkuviikon kotona, huomenna on sitten totuuden hetki kun lähden taas töihin. Ajattelin alkuun eristää koirat toisistaan, Lyyti joutuu portin taakse makuuhuoneeseen ja Maisa saa muun kämpän. Katsotaan miten tämä järjestely toimii (ja kuinka paljon tulee valituksia huutavasta pennusta). Toinen vaihtoehto olisi teljetä molemmat makkariin. Pennun pitäminen vapaana koko kämpässä ei ole kovin fiksua, jos arvostaa siistiä kämppää ja toisaalta myös pennun turvallisuutta. Eiköhän tämä tästä. :)

Kyläilyä ja unta

Kävimme perjantaina Maisan kanssa ystäväpariskuntani luona kyläilemässä. He ovat muuttaneet Espooseen ja ajattelin täältä Hyvinkäältä olevan sen verran kohtuullinen matka sinne, että voisi repäistä perjantai-illan kunniaksi ja mennä käymään. Mukavaa oli ja lopulta jäätiin sitten Maisan kanssa yöksikin. Heillä on myös kaksi koiraa, espanjanvesikoira Ronja ja whippet Siiri. Siiri on vasta 5 kuukauden ikäinen kakara, varsin hauska tapaus. Kiltti kuin mikä :) Ronjan kanssa Maisalla on aina silloin tällöin ollut pientä välienselvittelymurinaa, mutta nyt meni oikeastaan aika hyvin. Pieniä hurinoita kuului välillä kun toinen tuli väärään aikaan liian lähelle, mutta ei muuta. Ja Siirinkin kanssa Maisa pärjäsi oikein hyvin vaikka vähän pelkäsinkin, että miten tuollaisen honkkelikakaran kanssa käy :D 

Siiri

---------------------

En muista olenko koskaan kirjoittanut, että Maisa nukkuu välillä kummallisissa asennoissa ja paikoissa. No nyt ainakin kirjoitan. Ja oikein kuvien kera. Maisan pojistahan silloin aikoinaan tuli useitakin kuvia oudoissa nukkumisasennoissa. Tämän jälkeen ei tarvitse miettiä mistä ovat moisen perineet.

Maisan taidonnäyte eiliseltä Espoossa. Paikkana siis kaapin viereen jäävä omaan makuuni aika pieni kolo.

Tässä ei varsinaisesti nukuta, mutta tämän jälkeen Maisa nukkui kyllä. Petaustyön tulokset nähtävissä.

Ja tämän aamun taidonnäyte.

Kohta lähdetään hakemaan uutta kakaraa. Nimeä en ole vieläkään keksinyt, mutta muutamia vaihtoehtoja on kyllä. Ehkä se oikea valikoituu sitten kun pentu on käden ulottuvilla, viimeistään kotona. Saas nähdä mitä Maisa sanoo :)

Koirakoulua ja uusia tuulia

Eilen oli jo 8. kerta koirakoulua. Vähiin käy ennen kuin loppuu. Aloitimme tällä kertaa ulkoa, mikä oli tosi hyvä. Koirat eivät olleet vielä väsyneitä ja pystyimme tekemään enemmän toistoja. Mukana oli pitkästä aikaa Tofu, johon Maisa suhtautui edelleen pienellä varauksella, mutta aika paljon paremmin kuin silloin ensimmäisillä kerroilla. Cottoni Manu oli myös menossa mukana. Ulkona treenasimme ensin koirien ohittamista, "maalitauluina" toimivat kouluttaja-Sarin koirat Välkky ja Bugatti Sarin äidin luotsaamina. Maisan kanssa näissä ei ollut mitään ongelmia, hienosti meni ja lopulta Tofuunkin suhtauduttiin jo aika rauhallisesti. Koiraohitusten jälkeen olivat vuorossa rullaluistimet. Tofun emännällä oli luistimet taas mukana ja kokeilimme luistelijan ohittamista nyt ihan asfaltilla, jolloin luistelun äänetkin ovat autenttisen ärsyttävät. :P Hiljaisessa vauhdissa ei ongelmia, mutta heti vauhdin vähän kiihtyessä (ja äänen koventuessa) alkoi rullaluistelu ärsyttää Maisaa. Onneksi sentään aika hyvin onnistuin sitä namilla houkuttelemaan ja parin ohituksen jälkeen tilanne oli se, että Maisa kyllä vilkaisi rullaluistelijaa, mutta valitsi namin sitten kuitenkin. Harmi kun tätä ei niin kovasti tositilanteissa pysty treenailemaan. Yleensä rullaluistelija menee kovaa, tulee yllättäen ja ohittaa vain kerran. Noh, ehkä kaikki ohitusharjoitukset auttavat myös niihin ohitustilanteisiin, joita ei niin kovasti ole harjoiteltu. Lopputunnista menimme vielä hetkeksi sisälle ja Maisan kanssa kokeilimme kosketusalustatreeniä, mutta siinä ei vielä juuri alkua pidemmälle päästy.

Sitten niitä uusia tuulia. Meille on tulossa perheenlisäystä! Sunnuntaina pitäisi mennä hakemaan uusi pentu kotiin. Oili Heleniukselta Jaxonvillen kennelistä tulee pieni gööttivauva Maisalle pikkusiskoksi. Saas nähdä mitä Maisa on pikkuisesta mieltä. Uudistin vähän blogin ilmettäkin näiden uusien tuulien kunniaksi. Ja olihan sitä vihreää taustaa jo tuijoteltu hyvä tovi. Vielä pitäisi keksiä lapsoselle nimi. Toistaiseksi kulkee blogin otsikossa ja profiilissa nimellä neiti X, tämä ei ehkä ole kovin sopiva nimi koiralapselle :D Ehdotuksia saa laittaa tulemaan, jos erinomaisen hyviä on tarjolla. Sunnuntaihin asti aikaa, lupaan kyllä palkita voittavaa nimeä ehdottaneen, jos niin pääsee käymään että valitsen jonkun ehdotetun nimen :D

Loppuun vielä pari kuvatervehdystä Maisalta ja yksi Paavoltakin.

Maisa taitaa kerrostalokyttäyksen :)

Maisa ja lilja

"Mitäs siinä kuvaat?"-ilme kulmien alta

Lapset nojatuolin alla. Paavon ilme kertoo enemmän kuin tuhat sanaa :D

Pori KV 30.-31.7.2011

Viikonloppu oli varsin koiranäyttelyntäyteinen. Lauantaina esiintymään pääsivät Maisa ja labradoritriosta Nuppu ja Dooris. Elsa oli vielä "saikulla", koska näyttelyilmoittautumisten yhteydessä ei vielä oikein tiedetty ehtivätkö mahakarvat kasvaa takaisin leikkauksen jäljiltä. Nuppu oli AVO ERI ilman SA:ta ja luokkansa kolmas ja Dooris AVO EH. Labradorit tuomaroi italialainen Antonio di Lorenzo, joka valitsi rodun parhaaksi Adventurer’s Taittingerin.

Väsynyt labradori näyttelypäivän iltana

Paras tyyny <3

Norfolkit ja -wichit tuomaroi Ross Delmar Irlannista. Folkkeja ei ollut ilmoitettukkaan kuin 6 ja niistäkin yksi oli poissa, joten osanotto oli melko vähäistä. Kumpikaan uroksista ei saanut ERIä, joten PU-titteli jäi kokonaan jakamatta. Avoimen luokan nartut Hooligan Huuma, Naa-Naan Suklaasydän ja Maisa saivat kaikki ERIn ja SA:n ja näistä Naa-Naan Suklaasydän, tutuille Pihka, oli paras ja samalla siten myös ROP ja sai viimeisen valioitumiseen tarvitsemansa sertin. Onnittelut Pihkalle ja Sailalle valionarvosta! Maisa tuli kolmanneksi, joten mitän ruusukkeita ei tullut kotiin viemisiksi. Tässä arvostelu:

"A little weak in foreface for me. Nice eyes & ok expression. Good neck. Shoulders set little high. Level topline. Good depth of brisket. Moved very well in front, very close behind. Overall would like cleaner movement & stronger foreface."

Sunnuntaina kävin esittämässä serkkuni lyhytkarvaisin unkarinvizslan. Iiris olikin ainoa rotunsa edustaja ja sai ERIn ja SA:n ollen sitten automaattisesti ROP ja kotiin viemisiksi sekä serti että cacib. Hyvä saalis ensikertalaiselle :) Ja toki sitten piti vielä jäädä ryhmäkehiin. Koska rotukehä oli jo puolenpäivän aikaan ohi ja ryhmät alkoivat vasta viideltä, kävimme välissä Raumalla ulkoiluttamassa muut koirat ja lataamassa akkuja. Ryhmäkehät olivat varsin sekalaisessa järjestyksessä ja tietysti meidän tuurilla seiskaryhmä oli viimeinen. Ei menestystä ryhmässä, mutta tulipahan pyörähdettyä. Hieno kokemushan tuo on, en laittaisi pahakseni vaikka vähän useamminkin pääsisi! :)