Kirjaillaanpa nyt samantien vähän muitakin kuulumisia, ettei ihan mene näyttelytulospalstaksi tämä. Kevään aikana meillä oli siis neljän näyttelyn tiivis putki, jonka aikana käytiin Ruotsissa asti. Sen jälkeen on koiranäyttelyrintamalla ollut hiljaista. Seuraavina koitoksina ovat vuorossa Porin kansainvälinen kuun lopussa ja Kuopion kolmipäiväiset karkelot elokuun alussa. Tänä vuonna gööttierkkari on myös Savoshown yhteydessä eli tiedossa on 4 näyttelyä 3 päivän aikana. Tiivis viikonloppu tiedossa, pelottaa jo valmiiksi.
 |
| Vappuna Tampereella |
Muuten harrastusrintamalla on pentukouluiltu ja agiliidelty. Lyyti tosiaan osallistui HSKK:n pentukurssille. Siellä opittiin tottelevaisuuskoulutuksen alkeita mukaan lukien muun muassa istuminen, maahan meno, paikalla olo, perusasento ja seuraaminen. Moni juttu oli kyllä jo ennen kurssiakin jokseenkin hallussa pikkupentuna käydyn kurssin ja kotona opetellun ansiosta. Hyvä kurssi silti ja paremmin päästiin vähän tokomaisempaan fiilikseen. Valitettavasti Lyytin ensimmäinen juoksu vei meiltä pari kurssikertaa, mutta toisaalta toiseksi vanhimpana kurssilaisena ja entuudestaan asioita opetelleena Lyyti ei jäänyt oikeastaan yhtään jälkeen kurssikavereistaan. Syksyllä olisi pentukurssin kakkososa, ajattelin Lyytin ilmoittaa siihenkin. Sen pitäisi sitten olla jo aikalailla tokoa verrattuna ykkösen arkitottelevaisuusmaiseen otteeseen. Katsotaan miten menee ja pureeko tokokärpänen. Toistaiseksi se tuntuu minulle edelleen melko pikkutarkalta ja kuivalta touhulta, mutta kurssista ei varmasti ole haittaa ja eihän sitä koskaan tiedä vaikka tykästyisi :)
Agilityä on Maisan kanssa jatkettu tuttuun malliin kerran viikossa koiraurheilukeskuksella. Viime kerralla eli viime viikolla tehtiin ensimmäisen kerran jo ihan oikeaa kisarataa tunnin päätteeksi. Kepit eivät vielä itsenäisesti Maisalta suju, mutta muuten rata oli täysin suoritettavissa. Oli yllättävää huomata, että näinkin nopeasti on päästy näin hyvälle tasolle. Maisan kanssa on kuitenkin agilityä harrastettu vasta alle vuosi! Maisan taitojen lisäksi yllättävää (ehkä jopa yllättävämpää) oli se, että itse muistin koko radan. Harrastusta aloitellessa jo muutaman peräkkäisen esteen muistaminen ja ohjauskuvioiden valitseminen oli mahdoton tehtävä, enkä uskonut, että kykenisin siihen koskaan :D Keppien lisäksi keinu ei vielä ole hallussa, mutta sitä ei tällä viimeksi tehdyllä radalla edes ollut. Maisan osaamista esteistä hankalia ajoittain ovat pituus, jonka yli olisi mukava vaan kävellä, ja rengas, jota on vasta muutama kerta tehty oikealla renkaalla harjoitusrenkaan sijaan. Harjoitusrenkaassa kun ei ole ympärillä sellaisia koloja joista voisi mennä, vain pelkkä rengas. Hieman tarvitaan reeniä vielä, että fokus olisi joka kerta siihen renkaaseen.
 |
| Roturacessa |
Maisalta on jäänyt yli treenikertoja juoksun ja toipilasajan vuoksi, joten päätin, että myös Lyyti pääsee treenaamaan agilityä jo nyt. Lyytin kanssa on käyty nyt kaksi kertaa ja se on tehnyt hyppyä, putkea, pussia ja keppejä. Lyyti ei tahdo pysyä nahoissaan eikä malttaisi millään odottaa lupaa mennä esteelle. Pussikin suoritettiin ainakin tuplamäärä kertoja kuin käskin. Tietenkään palkkaa ei tällaisesta varastamisesta tule, mutta minusta on hirveän hienoa huomata, että se todella nauttii tuosta tekemisestä. Aivan niin kun Maisakin. Ja tuntuisi olevan innokkuuden lisäksi lahjojakin. Katsotaan miten nopeasti Lyyti saa Maisan kiinni. Nyt kun ohjaajallakin on edes vähän kokemusta pohjalla ;)
Lyyti osallistui myös Rotu Race tapahtumaan Hyvinkäällä Jaxonville-joukkueen osana. Lyytin lisäksi tiimiin kuului Pippa (Mystarz Flyer to Jaxonville), Mona (Jaxonville Q-luisa Liisa) ja Ville (Jaxonville Q-lu Ville). Ihan ei voittoon asti töppöjaloilla pingottu, mutta yritys oli ainakin kova. Sijoitus 26/43. Mona pinkoi hieman alle 10 sekunnin, muiden aika vähän päälle. Nopein göötti Dusty (Jaxonville Q-liz Vaan) toisessa gööttijoukkueessa paineli alle 9 sekunnin, melkoinen vauhti töppöjalalle :)
Harrastusten ulkopuolella on vietelty ihan tavallista arkea lenkkeilyineen, pihatöineen ja sohvalla pötköttelyineen. Oma piha on kyllä mahtava juttu koirien kanssa, vaikka pienikin. Ja onhan se itsellekin mukavaa kun voi olla pihalla nyt kesän tultua. Kerrostalolaisena ongelmallista on ollut se, ettei oikein raaski lähteä pihalle ottamatta koiraa mukaan, mutta etenkin kunnon helteillä on melkein koiralle parempi jäädä kotiin kuin lähteä väkisin ulos liikkeelle. Oma piha mahdollistaa sen, että ovi on auki ja koirat saavat valita haluamansa paikan varjosta, auringosta tai sisältä :) Nyt meidän kiusana on maa-ampiaisten pesä, mutta käyn kovaa taistoa myrkkyineni niitä vastaan. Ehkä me ennen loman alkua saadaan piha vallattua kokonaan takaisin itsellemme. Ja nyt on myös aita nousemassa pihan ympärille. Tämän viikon aikana pitäisi ilmestyä loppujen osien paikalleen ja loppuviikosta onkin sitten aidanmaalaustalkoot. Katsotaan montako valkoiseksi maalattua koiraa mulla sitten on.
Niin ja täytyyhän vielä tietty mainita sekin, että Lyyti pikku palleroinen täytti vuoden 14.6. Ei se kyllä vieläkään kovin fiksu ja aikuinen ole, mutta ehkä se siitä. Pikkuhiljaa Lyytistä on kehittynyt pennunpalleron sijaan "minun koirani". Pennut ovat toki söpöjä ja ihania, mutta kyllä sen nyt taas on huomannut, että vielä ihanampi on sellainen koira, jonka kanssa voi saumattomasti tehdä yhteistyötä niin lenkillä, harrastuksissa kuin television edessäkin. En oikein osaa selittää tätä kunnolla, mutta ehkäpä jokainen koirallinen ymmärtää mitä tarkoitan.
 |
| Synttärikakkua iltapalaksi :) |
