Mistä on pienet virtsakivet tehty?

Maisa aloitti virtsatievaivojen oireilut joskus tuossa vuodenvaihteen paikkeilla. Iltaisin aktiivisimpaan aikaan tuntui pissimistarve lisääntyvän ja jokunen vahinko sattui sisälle. Viimein 14.1. huomattiin pississä vertakin. Silloin totesin, että pari päivää seurailen, josko sieltä juoksu etuajassa olisi alkamassa, ja sitten pitää ryhtyä toimenpiteisiin jos näin ei käy. 19.1. käytiin viemässä virtsanäyte eläinlääkärille ja diagnoosina olikin virtsatietulehdus. Näytteessä oli verta, valkosoluja ja fosfaattikiteitä. Lääkkeet 10 päivän kuuriin saatiin samantien tiskiltä mukaan.

Lääkekuurista on nyt syöty vähän yli puolet ja oireilu on osaltaan helpottanut, osaltaan pahentunut. Virtsaamistarve tuntuu palautuneen vähän normaalimmaksi, mutta iltaa kohti tilanne aina pahenee ja vertakin näkyy. Eilen soittelin taas eläinlääkärille ja saatiin aika keskiviikolle. Tämän päivän Helsingin reissuni siirtyi kuitenkin huomiselle joten soittelin taas lääkärille ja saatiin onneksi aika siirrettyä tälle päivälle.

Täydellä rakolla mentiin lääkärille ja ultralla todettiin, että näyttäisi kiviä rakossa olevan. Röntgenillä epäily vahvistui oikeaksi. Aikaisemman virtsanäytteen perusteella kivet ovat struviittikiviä ja uusi näyte kertoi virtsan olevan edelleen reilusti emäksisen puolella. Maisa joutuu nyt erityisruokavaliolle (Royal Canin Urinary S/O) ja 4 viikon päästä käydään röntgenillä tsekkaamassa miten kivi voi. Toivottavasti pienenee nopeasti. Ilmeisesti kuitenkin päivän mittaan jonkin verran tuo kivi rakkoa ärsyttää kun vertakin sitten iltaisin on tullut.  Harmillista tällainen kun pieni koira on kipeänä eikä voi kertoa miltä tuntuu. :(

Mielelläni ottaisin vastaan kommentteja virtsakivistä kärsineen koiran ruokinnasta kivien liuotuksen jälkeen. Samaan ruokaan (RC Mini Adult) en aio palata, koska sillähän nuo kivet on rakennettu. Mielellään en kuitenkaan eläinlääkäriruokaakaan jatkuvasti syöttäisi, tuon kun vielä pitäisi lisätä koiran juomista (jotta virtsa pysyy laimeana) ja siten myös ulkona pitäisi ravata tiheämmin.

Täytyy kyllä vielä lopuksi kehua Hervannan eläinlääkäreitä ja eläinlääkäri Jussi Laitista. Palvelu on aina ollut erinomaisen hyvää ja tälläkin kertaa hoitoon pääsi nopeasti ja joustavasti. Kiitos!

Kommentti pentutehtailusta

Eilen tuli Yle TV2:lta Silminnäkijä-ohjelma, jossa käsiteltiin pentutehtailua. Ohjelman jälkeen aiheesta alkoi ohjelman Facebook-groupissa kiihkeä keskustelu ja haluasin nyt itsekkin aiheesta muutaman sanan kirjailla. Ohjelma on katsottavissa Ylen Areenasta, jos joku ei sitä eilen sattunut katsomaan. Ohjelmassa esitellään kolmen Suomessa asuvan pentutehtaillun koiran tarina ja näytetään miten ryhmä toimittajia ja Rekku Rescuelaisia vierailee ostajia esittäen yhden pentutrokarin luona Virossa.

Oman (ja ainakin Facebookissa myös monen muun) sappeni sai kiehumaan se, että trokarin luona vieraillut ryhmä osti kaikki viisi myynnissä ollutta pentua. Muiden yhdistysten muassa Rekku Rescue valistaa ihmisiä pentutehtailusta ja sitä vastaan taistelemisesta. Sääntö numero yksi on aina ÄLÄ OSTA PIMEÄÄ PENTUA! Miksi siis valtion omistamalla televisiokanavalla kaikelle kansalle näytetään kuinka nämä valistajat itse ostavat koko pentueellisen pimeitä pentutehtailtuja pentuja? Voin sieluni silmin nähdä miten trokari hieroo käsiään yhteen kun sai koko pentueen kerralla kaupaksi. Äkkiä puhelua sinne "maalle", missä pentujen emon sanottiin sijaitsevan, että uusille pennuille olisi tarvetta. Kauppa käy ja pentujen tehtailu kiihtyy. Mielestäni on täysin samantekevää, vaikka trokarista tehtiinkin ilmoitus eläinsuojeluun ja hän sai kehoituksen kuukauden kuluessa parantaa eläinten oloja. Kuukaudessa kaikki eläimet on siirretty sinne "maalle" ja uuden tarkastuksen jälkeen homma voi jatkua entisellään kun kerran on puhtaat paperit taas kourassa.

Rekku Rescue ei kyllä minun silmissäni juuri pisteitä tällä ohjelmalla kerännyt. Ensinnäkin miinusta tuli juuri tuosta kaksinaismoralismista, kun valistaja toimii oppiensa vastaisesti ja ostaa kasan tehtailtuja pentuja. Olen aina ollut sitä mieltä, että pitää elää niin kuin opettaa. Toisaalta tämä sai myös minut suhtautumaan hyvin epäluuloisesti kaikkia kyseisen yhdistyksen kautta kotia etsiviä koiria kohtaan. Kuka tahansahan voi yhdistyksen kautta tietämättään adoptoida pentutehtaillun koiran. Onko yhdistyksen ostama ja välittämä pentutehtailtu koirainpentu jotenkin vähemmän tehtailtu kuin trokarin välittämä? Ei! Emon elinolot ja tiheät pennutukset eivät siitä vähene, päin vastoin, pennutus jatkuu vaikka ostajana olisikin hyvää tarkoittava yhdistys.

Pentutehtailu on oikea ongelma, josta pääsemiseksi jokaisen koiranomistajan ja -ostajan tulisi tehdä töitä nimenomaan boikotoimalla tehtailtuja pentuja. Tähän ei auta se, että televisiosta tulee ohjelma, josta jää sellainen olo, että kaikkien pitäisi porukalla lähteä Virosta pelastamaan pikkuisia kirppujen ja loisten piinaamia pentusia. Tänään on samalta kanavalta tulossa Ajankohtainen kakkonen, jossa yhtenä aiheena on Paluu Viron pentutehtaalle. Mielenkiinnolla odotan onko lähestymistapa yhtään asiallisempi. Josko tällä kertaa pysyttäisiin siinä linjassa, jolla ihmisiä valistetaan. Elettäisiin niin kuin opetetaan. Katsokaahan muutkin ja kommentoikaa.

Etsintäkuulutus!

En tiedä lukeeko tätä pientä blogiani kukaan, mutta kirjaanpa nyt ajatukseni tännekin, josko vaikka siitä apua olisi. Olen pitkään miettinyt mistähän mahtaisi saada niitä koirien pehmo- yms. lelujen sisällä olevia vinkuja. Siis PELKKIÄ vinkuja. Maisa tuhoaa tasaiseen tahtiin leluistaan vinkuja vinkumattomiksi. Lelut ovat muuten täysin hyviä. Olisi kiva jos voisi tuhoutuneen vingun korvata uudella hieman saumaa raottamalla. Ja miksipä ei sitten voisi tehdä vaikka itse uusiakin leluja. Jos siis joku tietää, mistä näitä vinkuja voisi ostaa, otan vinkkejä mielelläni vastaan. Kiitos! :)

Hyvää syntymäpäivää Maisa!

Maisa täytti tänään 3 vuotta. Nyt sen kai pitäisi olla fiksu ja aikuinen koira. Käytös on kyllä edelleen kuin kakaralla, ehkä sitten ensi vuonna :D

Jokaisella lapsellahan pitää olla lastenkutsut syntymäpäivänään. Niin myös Maisalla. Vieraita oli kutsuttu ja kakkukin tehtiin. Kaksijalkaisia saapui useampi ja tuli yksi nelijalkainenkin ystävä. Tosin Maisa oli enemmän otettu karvattomista vieraistaan, taisi ajatella karvaisen tulleen vain herkkuapajille :D Alla kuva syntymäpäiväkakusta. Sankari itse tosin joutui tyytymään nakkeihin. :)

Vieraiden vastaanottaminen sai sankarin väsähtämään. Erityisesti kissalta haisseet vieraat aiheuttivat yli-innokkuutta ja saivat unohtamaan ikään sopivan ladymäisen käytöksen. Syntymäpäiväpotrettiin ei enää vieraiden lähdön jälkeen tahtonut poseerausta herua. Pientä yritystä vain.

Ja sitten lopullinen väsähtäminen. :)

Kyllä tästä päivästä kelpaa pienen koiran nähdä unta ensi yönä. Hyvää syntymäpäivää Maisa!

Hyvästit vuodelle 2010!

Niin meni tuo vuosikin sitten vaihtumaan. Taas saavutettiin hetki, jossa vääjäämättä pysähtyy miettimään mitä on saavuttanut ja mitä vielä haluaisi saavuttaa. Toiset tekevät uuden vuoden lupauksia, toiset valavat tinoja ja tekevät taikoja ennustaakseen tulevan vuoden mukanaan tuomaa onnea. Tällä kertaa luovuin itse molemmista perinteistä. Tinakauha on hukassa ja lupauksia en uskaltanut tehdä kun kaikki tuntuu tällä hetkellä niin epävarmalta.

Joulu meni rauhallisesti, joskin sitä edeltänyt viikko oli hieman tapahtumarikkaampi. Olin äitini luona koiravahtina. Oman koiran ja äidin 3 labradorin lisäksi paikalla oli myös kummieni 7-vuotias englanninspringerspanieliuros ja serkkuni vajaa vuoden ikäinen unkarinvizslanarttu. Menoa ja meininkiä riitti. Alkuviikosta leudon pakkasen vallitessa tuli tuota koko laumaa lenkitettyäkin, tosin kolme koiraa kerrallaan. Sen urakan jälkeen oli sellainen olo kuin molempia käsiä olisi juuri koitettu repiä kuopistaan. :D Loppuviikosta pakkaset olivat niin kovia, etteivät niin koirat kuin ihmisetkään kovasti pihalla viihtyneet, ja silloin ulkoilu hoidettiin aidatulla pihalla remuamalla. Tarkoituksenani oli ottaa koko hoidokkilaumasta valokuvakin, mutta vaikka koko viikon päivystin, niin kertaakaan kaikki eivät loikoilleet sopivasti samaan kuvaan mahtuakseen.

Maisa nautti sekä joulua edeltäneesta leikkikaverilaumasta että joulun rauhallisuudesta ja paremmin pelkästään häneen suunnatusta huomiosta. Uuden vuoden raketeista Maisa sen sijaan ei välitä. Ei ole koskaan välittänyt. Ulkoilut pyrittiin ajoittamaan pahimman pommitusajan ulkopuolelle. Sisälläki Maisa alkuillasta vaikutti hivenen hermostuneelta ja haukkui pamahduksille, mutta illan kuluessa tuntui niihin sitten tottuvan.

Juhlinnan ulkopuolella vuoden viimeiset viikot ovat kuluneet talvesta nauttiessa. Ainakin silloin kun pakkanen on ollut kohtuullinen. Jouluaattoaamuna sitä oli enimmillään 29,5 astetta!! Tänään tuli taas käytyä koirapuistossa telmimässä lumessa. Seuralaisina meillä oli eräs ystäväni ja hänen nuori novascotiannoutajansa Milla. :)