sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Hyvästit vuodelle 2010!

Niin meni tuo vuosikin sitten vaihtumaan. Taas saavutettiin hetki, jossa vääjäämättä pysähtyy miettimään mitä on saavuttanut ja mitä vielä haluaisi saavuttaa. Toiset tekevät uuden vuoden lupauksia, toiset valavat tinoja ja tekevät taikoja ennustaakseen tulevan vuoden mukanaan tuomaa onnea. Tällä kertaa luovuin itse molemmista perinteistä. Tinakauha on hukassa ja lupauksia en uskaltanut tehdä kun kaikki tuntuu tällä hetkellä niin epävarmalta.

Joulu meni rauhallisesti, joskin sitä edeltänyt viikko oli hieman tapahtumarikkaampi. Olin äitini luona koiravahtina. Oman koiran ja äidin 3 labradorin lisäksi paikalla oli myös kummieni 7-vuotias englanninspringerspanieliuros ja serkkuni vajaa vuoden ikäinen unkarinvizslanarttu. Menoa ja meininkiä riitti. Alkuviikosta leudon pakkasen vallitessa tuli tuota koko laumaa lenkitettyäkin, tosin kolme koiraa kerrallaan. Sen urakan jälkeen oli sellainen olo kuin molempia käsiä olisi juuri koitettu repiä kuopistaan. :D Loppuviikosta pakkaset olivat niin kovia, etteivät niin koirat kuin ihmisetkään kovasti pihalla viihtyneet, ja silloin ulkoilu hoidettiin aidatulla pihalla remuamalla. Tarkoituksenani oli ottaa koko hoidokkilaumasta valokuvakin, mutta vaikka koko viikon päivystin, niin kertaakaan kaikki eivät loikoilleet sopivasti samaan kuvaan mahtuakseen.

Maisa nautti sekä joulua edeltäneesta leikkikaverilaumasta että joulun rauhallisuudesta ja paremmin pelkästään häneen suunnatusta huomiosta. Uuden vuoden raketeista Maisa sen sijaan ei välitä. Ei ole koskaan välittänyt. Ulkoilut pyrittiin ajoittamaan pahimman pommitusajan ulkopuolelle. Sisälläki Maisa alkuillasta vaikutti hivenen hermostuneelta ja haukkui pamahduksille, mutta illan kuluessa tuntui niihin sitten tottuvan.

Juhlinnan ulkopuolella vuoden viimeiset viikot ovat kuluneet talvesta nauttiessa. Ainakin silloin kun pakkanen on ollut kohtuullinen. Jouluaattoaamuna sitä oli enimmillään 29,5 astetta!! Tänään tuli taas käytyä koirapuistossa telmimässä lumessa. Seuralaisina meillä oli eräs ystäväni ja hänen nuori novascotiannoutajansa Milla. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti