Koirakoulu osa 5

Olin jo sekaisin laskuista, että kuinkas mones koirakoulukerta tänään olikaan. Ihmekkös tuo, kun en ole edellistä dokumentoinut millään tavalla. Ja ihan rehellisesti sanottuna en kyllä todellakaan enää muista miten meillä viikko sitten meni. Hyvin varmaan sitten :D

Tänään oli sitten 5. kerta kouluilua eli puolivälissä ollaan. Tofu ei ollut paikalla, mutta onneksi ei sentään ihan yksin oltu. Pieni 4-kuukautinen valkoinen villakoirapoika oli ilmeisesti jotain omaa kurssikertaansa paikkaamassa. Oli kyllä ihan mukavaa vaihtelua, ettei alkutunti mennyt siihen, että haki Maisalta kontaktin. Kontakti oli alusta asti eikä villapoika sitä juuri häirinnyt. Erittäin mallikkaita ohituksiakin siis tuli. Ohitusten lisäksi treenattiin lisää luopumista ja paikalla oloa. Sivulle tuloon sain muutamia hyviä vinkkejä, Maisan sivu kun on kovin ilmava. Parhaimmillaan (tai pahimmillaan) se saattaa istua melkein puolen metrin päässä! :D Alun jälkeen lähdimme ulkoilemaan ja samoja harjoituksia tehtiin myös pihalla. Valitettavasti ohitettavia koiria ei löytynyt, mutta selvästi huomasi, että esimerkiksi luopumistreeni on Maisalle ulkona paljon rankempaa. Muutamia toistoja ollaan kyllä itsekseen ulkona aiemminkin tehty, muttei ihan tässä mittakaavassa eikä sisätreenin päälle. Mutta kaiken kaikkiaan olen kyllä tähän treeniin todella tyytyväinen :)

Suvi pitää pari seuraavaa viikkoa lomaa, joten seuraava kurssikerta meillä on vasta 18.7. Sitten onkin tosi kyseessä kun tavalliseen tapaan koulu alkaa kysymyksellä "miten teillä on mennyt?". Pitää nyt oikeasti käyttää vaikka nämä maanantait tavalliseen tapaan treenaillen, vaikkei ohjattua koulua olekkaan. Toivottavasti sitten on jotain hienoa näytettävää Suville ensi kerralla :)

Loppuun vielä Maisan juhannusterveiset. Mitäpä muuta pieni koira haluaisi juhannuksena tehdä kuin tähystää sohvan selkänojalta pihan lintuja.

Lapset ja niiden kloonit

Saken perheeltä tuli pyyntöä pieneen trimmailuun että poika on sitten kesäkunnossa mökkielämää varten. Eilen käytiinkin Maisan kanssa kyläilemässä ja siistimässä Sakke. Sama reipas pusupoika siellä oli vastassa kuin aina ennenkin. Jotenkin tuntuu hölmöltä miten jotkin ominaisuudet voivat koirassa säilyä ihan muutaman viikon ikäisestä asti. Sakke on aina ollut kova pussailemaan (kun taas veli Saku lähinnä puri nenään jos sen sattui liian lähelle työntämään). Toinen hämmentävä asia Sakessa on se, että se muistuttaa pelottavan paljon äitiään :D Molemmat istuvat samassa lonkkalepoasennossa, makaavat sammakkoasennossa ja vilkuttavat etutassulla innostuessaan. Ja Saken korvakarvojen siistimisen jälkeen saimme todeta, että myös naama on aivan sama. Siellä meni jo isäntäväelläkin koirat sekaisin :D Kuvassa Saken poseeraus, väittäisin kyllä Maisaksi jossen paremmin tietäisi.

Maisa... Eikun Sakkehan se siinä :D

Paavo ei ole tainnut juuri osaa saada tässä blogissa. Paavo on siis kääpiöluppakorvakanini, yli 9-vuotias herrasmies. Tänään taas siivoilin herran häkin ja otin samalla muutaman kuvan ulkoilevasta pupupojasta. Tässä tännekkin yksi, että näettä millaista väkeä meillä asuu :)

Paavo

Ja lopuksi vielä pari kuvaa Maisasta. (Jee, kerrankin kuvia enemmän kuin tekstiä \o/) Nämä otin juuri äsken, ihan siitä syystä että naurahdin kun näin tilanteen. Taitaa olla kyseessä jonkinmoinen hienovarainen vihjaus siitä, että kamoja voisi säilyttää jossain muualla kuin nojatuolissa.

Maisa ja "ai mää vai?"-ilme, jonka sain kun tulin paikalle

Taisi olla ihan hyvä paikka maata kun vaihtoi vain asentoa kun kävin tökkimässä :D

koirakoulu osa 3 ja uimakoulu

Taaskaan en saanut kirjoitettua heti koirakoulun jälkeen. Noh, tällä kertaa sentään syynä ei ollut tappiomieliala. Meni oikeastaan aika hyvin :) Tai ainakin jos vertaa edellisiin kertoihin :D Kyllä Maisa edelleen välillä sai jonkun ihme kohtauksen Tofu-kurssikaverikoiran suuntaan, mutta suurimmaksi osaksi oltiin jo melko rauhallisissa merkeissä. Ohituksen (ja ihan yleensäkin Tofun läsnäollessa rauhoittumisen) ja luopumisen lisäksi harjoiteltiin hieman hyppyä ja keppien alkeita agilityn kiilto silmissä. Kivaa oli! Ehkä ensi kerralla sitten jo voidaan kokonaisuudessaan keskittyä muuhun treeniin eikä Tofu ole enää niin suurena häiriönä.

Tänään oli vuorossa koirakoulun sijaan uimakoulua. Ilmoittauduin aiemmin mukaan työpaikan harrastekerhon kautta koirakylpylän kokeilu-uintiin. Aika jännää oli, ajatus koiran uittamisesta uima-altaassa, etenkin näin kesäaikaan, tuntui ehkä hieman vieraalta. Homma osoittautui kuitenkin ihan mukavaksi! Meidän ryhmässä oli Maisan lisäksi borderterrieri-poika, suursnautseri-tyttö ja husky-poika. Melko sekalainen seurakunta, mutta ei kyllä aiheuttanut mitään ongelmia. Hyvin kaikki mahtuivat samaan altaaseen. Myös uimaohjaaja oli paikalla ja Maisa saikin melkein yksityisohjausta koko puolituntisen ajan, koska muut uimarit olivat jo konkareita. Uima-altaan ehdoton etu mereen tai järveen verrattuna on se, että koiraa pystyy ohjailemaan altaan reunalta ja "pakottamaan" matkauintiin. Niin kuin edellisestä postauksestakin kävi ilmi, Maisa saattaa muuten olla melkoinen rannalla ruikuttaja :D

Harmillisesti ei taaskaan ole kuvia jaettavaksi. Pitäisi olla aina valokuvaaja matkassa kun itsekseen on kovin vaikea kuvata tekemisiään. Vapaaehtoisia?

Huh, hellettä ja koirakoulua

Aluksi ajattelin kirjoittaa koirakoulusta jotain blogiin joka kerta heti kurssikerran jälkeen. Toisin kävi. Ihan vain siitä syystä, että tuntui, ettei ole mitään kirjoitettavaa eikä kehitystä tapahdu. Kahdella ekalla kerralla tuloksena on ollut väsynyt koira ja turhautunut emäntä.

Mutta aloitetaanpa alusta. Välkyn käytöskursseille ei otetakkaan kuin 3 koirakkoa intensiivisen opetuksen varmistamiseksi ja meidän kurssille meitä oli ilmoittautunut vain 2. Maisan ja minun kurssikaverina on 10 kertaa Maisan kokoinen Tofu, joka taitaa olla leonberginkoira, emäntineen. Ensimmäisellä kurssikerralla ohjaaja-Sari kyseli meiltä omia toiveita kurssin suhteen. Kerroin toivovani ohitukseen apua ja muutenkin Maisalle malttia esimerkiksi luopumisharjoitusten muodossa. Myös Tofun emäntä toivoi ohitustreeniä. Ok, saamanne pitää. Jostain käsittämättömästä syystä Tofu kuitenkin saa Maisan aivan ihmeellisen vimman valtaan. Se haukkuu ja sinkoilee kaikkialle. Ohitustreeni on siis helpommin sanottu kuin tehty. Luopumisharjoituksissa päästiin hyvään alkuun, mutta heti jos siirryttiin vähänkin lähemmäs Tofua alkoi hullunmylly. Vähä vähältä etenimme kohti parempaa ohitusta lähellekkään mallisuoritusta kuitenkaan pääsemättä. Maisa osoittautui sellaiseksi älykkääksi mutta vilkkaaksi lapseksi, joka on tyytyväinen niin kauan kun sille tarjotaan mielekästä tekemistä. "Istu, maahan, seiso, istu, seiso, istu, maahan..." sai sen pysymään kontaktissa, mutta kun pakko on välissä hengittääkkin. Joka kerta kun tuli taukoa, sama sekoilu alkoi taas.

Toiselle kurssikerralle menin iloisin mielin. Luopumistreeni oli hyvällä alulla, muutaman kerran harjoiteltiin toki kotonakin välissä. Ja eihän ohittaminenkaan nyt ainakaan huonommin voisi mennä. Ai ei vai? Maaninen on paras sana minkä keksin kuvaamaan sitä miten Maisa alkutunnista käyttäytyi. Se haukkui entistä enemmän, välillä myös minua, ja juoksenteli ympäriinsä remmin antamissa rajoissa. Englanniksi kuvaava sanonta voisi olla "all over the place". Harjoitus harjoitukselta sain pikkuhiljaa Maisan keskittymään myös minuun ja perinteisen kontaktillisen ohittamisen lisäksi kokeilimme myös niin sanottua käänteistä ehdollistamista eli Tofua katsomalla, mutta kuitenkin rauhallisena pysymällä sai nannaa. Ihan toimivaa sekin. Tunnin aikana en ehtinyt omia tuntojani tutkailla, mutta pakko myöntää, että sen jälkeen oli ehkä vähän tappiomieliala. Sopii vain toivoa, että todellisuudessa tämä oli meidän tärkein tunti ikinä ja kontakti- ja rauhoittumisharjoitukset tuottavat hedelmää jatkossa. Katsotaan miten ensi maanantaina käy.

Koirakouluilun lisäksi täällä ei juuri kummallisia ole tapahtunut. Mitä nyt hellettä pidellyt. Mukavaa kun on lämmin, mutta töissä olo ei silloin oikein maistu ja koiraa ei voi lenkittää. Maisa on melkoisen naatti jo korttelin kiertämisen jälkeen ja sisälläkin vain makoilee jossain sopivassa nurkassa. Tänään iski turhautuminen sisällä istumiseen ja lähdin uittamaan Maisaa koirien uittopaikalle. Melko pikkuinen lampi, varmaan loppukesään mennessä kasvanut levää täyteen :D Maisa kahlasi ja meninpä minäkin jalkani kastamaan. Houkutteluista huolimatta Maisa ei uimaan tullut. Jos kahlasin hieman syvemmälle niin alkoi vaan komentaa. Pitäisi olla uiva koirakaveri houkuttimena :)

Pöljä koira rantavedessä :)