Huh, hellettä ja koirakoulua

Aluksi ajattelin kirjoittaa koirakoulusta jotain blogiin joka kerta heti kurssikerran jälkeen. Toisin kävi. Ihan vain siitä syystä, että tuntui, ettei ole mitään kirjoitettavaa eikä kehitystä tapahdu. Kahdella ekalla kerralla tuloksena on ollut väsynyt koira ja turhautunut emäntä.

Mutta aloitetaanpa alusta. Välkyn käytöskursseille ei otetakkaan kuin 3 koirakkoa intensiivisen opetuksen varmistamiseksi ja meidän kurssille meitä oli ilmoittautunut vain 2. Maisan ja minun kurssikaverina on 10 kertaa Maisan kokoinen Tofu, joka taitaa olla leonberginkoira, emäntineen. Ensimmäisellä kurssikerralla ohjaaja-Sari kyseli meiltä omia toiveita kurssin suhteen. Kerroin toivovani ohitukseen apua ja muutenkin Maisalle malttia esimerkiksi luopumisharjoitusten muodossa. Myös Tofun emäntä toivoi ohitustreeniä. Ok, saamanne pitää. Jostain käsittämättömästä syystä Tofu kuitenkin saa Maisan aivan ihmeellisen vimman valtaan. Se haukkuu ja sinkoilee kaikkialle. Ohitustreeni on siis helpommin sanottu kuin tehty. Luopumisharjoituksissa päästiin hyvään alkuun, mutta heti jos siirryttiin vähänkin lähemmäs Tofua alkoi hullunmylly. Vähä vähältä etenimme kohti parempaa ohitusta lähellekkään mallisuoritusta kuitenkaan pääsemättä. Maisa osoittautui sellaiseksi älykkääksi mutta vilkkaaksi lapseksi, joka on tyytyväinen niin kauan kun sille tarjotaan mielekästä tekemistä. "Istu, maahan, seiso, istu, seiso, istu, maahan..." sai sen pysymään kontaktissa, mutta kun pakko on välissä hengittääkkin. Joka kerta kun tuli taukoa, sama sekoilu alkoi taas.

Toiselle kurssikerralle menin iloisin mielin. Luopumistreeni oli hyvällä alulla, muutaman kerran harjoiteltiin toki kotonakin välissä. Ja eihän ohittaminenkaan nyt ainakaan huonommin voisi mennä. Ai ei vai? Maaninen on paras sana minkä keksin kuvaamaan sitä miten Maisa alkutunnista käyttäytyi. Se haukkui entistä enemmän, välillä myös minua, ja juoksenteli ympäriinsä remmin antamissa rajoissa. Englanniksi kuvaava sanonta voisi olla "all over the place". Harjoitus harjoitukselta sain pikkuhiljaa Maisan keskittymään myös minuun ja perinteisen kontaktillisen ohittamisen lisäksi kokeilimme myös niin sanottua käänteistä ehdollistamista eli Tofua katsomalla, mutta kuitenkin rauhallisena pysymällä sai nannaa. Ihan toimivaa sekin. Tunnin aikana en ehtinyt omia tuntojani tutkailla, mutta pakko myöntää, että sen jälkeen oli ehkä vähän tappiomieliala. Sopii vain toivoa, että todellisuudessa tämä oli meidän tärkein tunti ikinä ja kontakti- ja rauhoittumisharjoitukset tuottavat hedelmää jatkossa. Katsotaan miten ensi maanantaina käy.

Koirakouluilun lisäksi täällä ei juuri kummallisia ole tapahtunut. Mitä nyt hellettä pidellyt. Mukavaa kun on lämmin, mutta töissä olo ei silloin oikein maistu ja koiraa ei voi lenkittää. Maisa on melkoisen naatti jo korttelin kiertämisen jälkeen ja sisälläkin vain makoilee jossain sopivassa nurkassa. Tänään iski turhautuminen sisällä istumiseen ja lähdin uittamaan Maisaa koirien uittopaikalle. Melko pikkuinen lampi, varmaan loppukesään mennessä kasvanut levää täyteen :D Maisa kahlasi ja meninpä minäkin jalkani kastamaan. Houkutteluista huolimatta Maisa ei uimaan tullut. Jos kahlasin hieman syvemmälle niin alkoi vaan komentaa. Pitäisi olla uiva koirakaveri houkuttimena :)

Pöljä koira rantavedessä :)