Rauhallinen syksy

Syksy on todella tullut ja tuntuu, että AINA sataa. Varsin suuri osa vuorokaudesta alkaa olla pimeää ja aamuisin on vaikea saada itseään sängystä ylös. Välillä tuntuu, että voisi painua talviunille ja nousta ylös sitten helmikuun lopulla kun aurinko alkaa paistaa ja räystäistä jo lämpimimpinä päivinä tippuu vesi. Ah...

Maisa nauttii syysauringon säteistä nojatuolissa

Noh, takaisin syksyyn! Meillä on ollut aika rauhallista. Harrastusrintamalla edelleen Maisan kanssa agiliidelty joka viikko. Ja tuntuu, että nyt parin viimeisen kerran aikana mulla on itsellä joku mutteri mennyt paikalleen ja sen ansiosta koira toimii ihan mahtavasti. Ei ehkä vähiten sen vuoksi, että olen vihdoin alkanut oppia katseen merkityksen koiraa ohjatessa ja ymmärrän katsoa sinne minne ollaan menossa sen sijaan, että tuijottaisin koiraa. Tiina-koutsilla on joku tekniikanviilauskausi menossa ja sen vuoksi on tehty monenmoista tekniikkatreeniä, viimeisimpänä tällä viikolla hyppyjä ja käännöksiä. Ensin kaikki valssaten ja sitten persjätöillä. Koiralle väsyttävä treeni jossa joutuu oikaesti taivuttamaan kroppaa. Ja mikä parasta, Maisa sai hirveesti kehuja kropan käytöstä. Koiraksi, jolla on niin vähän aikaa sitten ollut niska murtuneena ja sen jälkeen kaikki paikat jumissa, se toimi erinomaisen hyvin ja taipui juuri niin kuin pitääkin. Ehkä jumit alkavat vihdoin olla historiaa ja voidaan todeta, että Maisa on todella lopullisesti toipunut.

Lyytin kanssa aloitettiin HSKK:n Pentu 2 tuossa 3 viikkoa sitten. Tänään käytiin toista kertaa kun viime kerralla jäi välistä. Meni kiuas vaihtoon kun vanhasta jäi vastukset käteen ja sain uudelle asentajan juuri samaan kohtaan kun olis ollut treenit. Tänään tehtiin istu-maahan-sulkeisia, paikalla oloa ja luokse tuloa. Hyvin meni vaikkakin Lyytiä kiinnostavat kaverit niin paljon, että välillä on vaikea löytää kontaktia. Enemmän vaan pitäisi Lyytin kanssa käydä kaksistaankin lenkillä ja touhuilemassa niin saisi siihen rakennettua samanlaisen suhteen kuin Maisan kanssa on.

Lyytin kanssa käytiin myös silmätarkastuksessa 6.10. ja oikein terveiltä näyttivät. Lonkkakuvat ym. luustotutkimukset Lyytille on varattu joulukuulle. Eipä minulla tähän hätään oikeastaan tämän kummempia. Loppuun vielä pari syksyistä kuvaa kakaroista kun piti Lyytistä saada uusi posekuva :)

Lyyti poseeraa

Syksyn värit :)

Loppukesän näyttelyrupeama, Pori ja Kuopiox4

Loppukesän näyttelykiintiöstä vastasivat Porin KV-näyttely 28.7. ja Kuopion kansainvälinen kolmipäiväinen Savoshow ja gööttierkkari siinä ohessa 3.-5.8. Lyyti esiintyi siis parin viikon sisään 5 näyttelyssä, Maisa pääsi kaikkiin koitoksiin maskotiksi mukaan.

Pori KV 28.-29.7.2012

Porissa keli oli aivan mahtavan kesäinen, aurinko paistoi ja lämpöä riitti. Tietenkin koirien kannalta se ei välttämättä ollut paras mahdollinen keli. Lyyti ei oikein jaksanut esiintyä eikä mikään nami ei kiinnostanut. Minua hieman tämä harmitti ja tuntui, että paremminkin olisi voitu pärjätä jos olisin saanut koiran esiintymään. Mutta turhapa sitä on jälkikäteen jossitella. Ja hyvinhän se silti meni :)

Tuomarina Prossa oli Bo Skalin Ruotsista, mikä oli sinäänsä ennenkuulumatonta, että hän arvosteli myös viikkoa myöhemmin erkkarissa. Vastaavaa ei kai ole juuri nähty. ROPiksi hän valitsi Jaxonville Nippa Nappan ja VSP oli Jaxonville Q-ma Kalle. Hienosti meni siis Jaxonville-porukalla! Lyytille ERI JUK3 ilman SA:ta seuraavanlaisella arvostelulla:

"Feminin tik som är fortfarande lite valpig. Feminint huvud, bra öron. Lite bred i fronten. Bra förbräst. Bra långd på kroppen. Bra päls. Kan bli lite stummare i överlinjen. Lite valpig i rörelsen."

Lauantaina esitin Lyytin lisäksi myös serkin vizslan Iiriksen, joka sai H:n jännityksensä vuoksi.

Sunnuntaina esiintyivät Elsa ja Dooris labbistriosta. Nuppu vielä palautuu mammalomastaan. Dooris sai EH:n ja Elsa ERI SA ja oli ROP-veteraani.

Kuopio SawoShow ja gööttierkkari 3.-5.2012

Sawoshow oli minulle uusi kokemus ja ajomatkoineen kyllä melko rankka sellainen. Iso-Valkeinen toimi onneksi varsin pätevänä majoituspaikkana hyvin lähellä näyttelypaikkaa ja helpotti viikonloppua kummasti. Keli oli hyvä, viileämpi kuin viikkoa aikaisemmin Porissa, mutta kuitenkin lähes sateeton. Koska paikalla oli myös erkkari, tämä viikonloppu oli erinomainen mahdollisuus osallistua neljään näyttelyyn kerralla. Kaikissa oma tuomari eli siis jokainen oli täysin uusi mahdollisuus. Ihan kivaa, mutta ehkä vähän liian rankkaa :D Etenkin lauantai oli aika kova kun kaksi näyttelyä pyöri päällekkäin. Lyytin kannalta homma sujui varsin kiireettömästi, koska KV:n junnut arvosteltiin eri kehässä ennen kaikkea ja erkkarissa nartut alkoivat vasta myöhemmin. Mutta toki tuohon liittyi muuta menemistä, näyttelyiden seuraamista ja muiden koirien esittämistä ja ulkoiluttamista. Huh, hengissä selvittiin silti. Niin ja matkaseurana meillä oli Lyytin sisko Abba, jonka kotiväki ei päässyt lähtemään. Hienosti Abba pärjäsi meidän porukassa ja jaksoi myöskin esiintyä hienosti. Lyytikin esiintyi mallikkaasti eikä Porin tunnelmista ollut tietoakaan :)

Lyyti ja Abba automatkaajat

Kuopio KV 3.8.2012
Makaritis Stelios, Kreikka
"Nice type, head & epression. Good eyes & ears. Lovely neck & topline. Well angulated. Good spring of ribs. I prefer shorter loin. Moves well. Needs a bit ring training"
JUN ERI 2 SA VARASERT

Kuopio KV 4.8.2012
Birgitta Svarstad, Ruotsi
"Välformat huvud. Bra uttryck. Välburna öron. Bra hals. Markerat förbröst. Välvälvda revben. Bra lår. Kord stark has. Goda tassar. Rör sig med tillr. steg men kunde ha bättre överlinje i rörelse. Bra färg o teckning. Välvisad."
JUN ERI 3

Kuopio Erikoisnäyttely 4.8.2012
Bo Skalin, Ruotsi
"Trevlig tik, bra huvud, lite lös i fronten, bra hals, stark rygg, lite lång i länden, välvinklad bak, utmärkt päls o färg, ngt framskjuten skuldra, rör sig bra fron sidan"
JUN ERI 3 SA

Team Jaxonville rankan erkkaripäivän jälkeen. Kuva: Oili Helenius

Kuopio KV 5.8.2012
Johan Joslin
"Sopivan kokoinen narttu, jolle haluan enemmän tilavuutta iästä huolimatta. Kevyt kuono-osa. Kaunis kaula ja ylälinja. Hyvä raajaluusto. Liikkuu hyvin."
JUN ERI 4 SA

Maisan tunnelmat Kuopion reissun jälkeen.

ja Lyytin tunnelmat

Kesän kuulumisten päivitystä syksyn kynnyksellä

Terveisiä maailman huonoimmalta blogaajalta. Jostain syystä kesä on vierähtänyt kuin siivillä ja blogaaminen on jäänyt lähes kokonaan väliin. Tässä pikaisen päivitykset heinä- ja elokuun aikana tapahtuneesta. En enää edes muista mitä kaikkea heinäkuun alkupuolella edes tapahtui, mutta ei ilmiesesti sitten mitään kovin ihmeellistä :D

Lyyti ja jalkapallo

Kesällä pyrittiin tietysti paljon olemaan pihalla ja nyt kun oman takapihan ympärillä on myös aita oli siinä mukava koirienkin kanssa oleilla. Kesälomalla verkotin vielä viimeisetkin aidanaluset ja nyt se on aikalailla koiranpitävä.  Oma piha on kyllä yksi maailman hienoimmista asioista. Vaikka pieni onkin :)

Agilityä on harrastettu koko kesä ihan normaalisti sen mukaan miten lomailut ja muut menot ovat periksi antaneet. Myös Lyyti on päässyt aksailemaan kun Maisalta oli reilusti paikkausvuoroja käytettävissä ja kesällä oli mukavasti ryhmissä myös tilaa paikkaamiseen. Lyyti on myös osoittanut melkoista luonnon lahjakkuutta agilityyn. Sen ollessa kolmatta kertaa treeneissä oli meitä vastassa harjoitusepikset. Sekä Maisa että Lyyti ottivat näihin osaa. Maisan eteneminen oli sen verran hidasta, ettei sen kanssa sijoille tarvinnut edes kuvitella pääsevänsä. Lyyti yllätti ihan jokaisen, eikä vähiten minua, sijoittumalla molemmilla radoilla kolmanneksi! Kontakteja se ei vielä tee, mutta agiradalla oli erilliset "kiertoreitit" niitä varten, jotka eivät kontaktiesteitä tee. Näin pystyi hyvinkin aloittelevan koiran kanssa osallistumaan molemmille radoille. Kivaa vaihtelua perustreeneille ja hyvää kokemusta :)

Maisan agility otti hieman takapakkia kun se alkoi kieltäytyä aalle menosta. Syyksi selvisi jumit ja/tai kivut purematapauksen jälkilmaininkeina. Maisaa on nyt kesän ajan hoidettu vyöhyketerapialla ja se on auttanut todella paljon. Nyt käyntejä on jo harvennettu huomattavasti ja viime treeneissä alettiin uudelleen opetella aan suoritusta. Siitä kun on jäänyt ikävät muistot niin harjoittelu piti aloittaa likipitäen alusta. Mutta hyvältä näyttää kuitenkin taas ja onhan omakin mieli parempi kun tietää, että koiran vointi on parempi ja jumit helpottavat.

Maisa koittaa toiveikkaana nähdä naapuriin

16.8. Lyyti kävi hammaskiven poistossa. Sillä näyttäisi olevan melkoisen vahva taipumus tähän, ikää kun tässä kohtaa vasta 1v 2kk. Rauhoitetun koiran suusta löytyikin sitten mielenkiintoinen ylläri. Ylhäällä suussa, kitalaessa peenelosten välissä oli tikku! Sen näköinen vielä, että kyllä se oli siellä jo viikon tai pari ehtinyt majaa pitämään. Lyyti oli ihan normaalisti syönyt ja ollut reipas. Melkoinen luupää taitaa tuo koira olla! :D Nyt meillä sitten harjoitellaan koirien hampaiden harjausta. Lyyti tykkää tahansta, mutta Maisa ei ole hommasta vielä kovin vakuuttunut. Eiköhän ne siihen totu kun itse vaan sitkeästi jaksaa hommaa reenata.

Nyt on jo lomat lusittu ja arkeen palattu. Kesä oli ihana vaikkakin keleiltään aika huono ja siksi kovin lyhyen tuntuinen. Ihana koiranäyttelyrusketus sentään löytyi Porista ja Kuopiosta. Niistä kohta oma postaus, ettei tule liian pitkää :) Loppuun vielä kuulumiset gööttien paimennustaipparista heinäkuulta. Ihanaa syksyn alkua kaikille, nautitaan kirpeistä ulkoilukeleistä, jotka ovat omiaan pitkille lenkeille luonnossa ruskaa ihaillen!

21.7.2012 Gööttien paimennustaipumustesti

Heinäkuun lopulla Lyyti kävi tapaamassa lehmiä gööttien paimennustaipparissa.  Päivä oli mukava vaikkei sää oikein koko ajan suosinutkaan. Testin seuraaminen oli erinomaisen hieno kokemus ja oli todella hienoa nähdä miten osa koirista todella syttyi paimentamiseen, teki hienoja paimennuskaaria ja keräsi irralleen jääneet lehmät. Ja kaikki tämä ilman, että on koskaan ennen nähnyt lehmää!

Lyyti osoitti taipparissa välttävää paimennustaipumusta. Selvästi oli kiinnostusta lehmiä kohtaan ja pientä yritystä liikuttaa eläimiä oli myös nähtävissä. Varsinaisia paimennuskaarroksia tai eläinten keräämistä ei kuitenkaan nähty ja lehmien vähänkin ryttyillessä tuli kyllä pupu pöksyyn. Lyytihän oli tässä kohtaa vasta hieman yli vuoden ikäinen eli aika vauva tuohon hommaan. Mielenkiintoista olisi vielä Lyyti myöhemmin testiin uudestaan. Katsotaan josko vaikka parin vuoden päästä uudelleen kokeiltaisiin. Tulokset vielä kokonaisuudessaan ja pari kuvaa:

Kuva: Oili Helenius

Kiinnostus: 5. Syöksyy eläimiä kohti

Liikuttaa: 2. Epäröiden

Haukkuu liikuttaessa: 2. Tarvittaessa

Näykkii/puree: 1. Ei

Liikkuu sivulta sivulle eläinten takana: 2. Taipumusta

Kerää: 1. Ei ollenkaan

Sitkeys/määrätietoisuus liikuttaessa: 2. Liikuttaa yksittäisiä kertoja

Työskentelyetäisyys: 1. Työskentelee vain lähellä ohjaajaa/ei työskentele etäällä

Painostus/itsetunto: 1. Ei painosta

Työskentelytemperamentti: 1. Pelkää, peruuttaa

Kuva: Oili Helenius

Synttäreitä, harrastuksia ja kesän odottelua

Kirjaillaanpa nyt samantien vähän muitakin kuulumisia, ettei ihan mene näyttelytulospalstaksi tämä. Kevään aikana meillä oli siis neljän näyttelyn tiivis putki, jonka aikana käytiin Ruotsissa asti. Sen jälkeen on koiranäyttelyrintamalla ollut hiljaista. Seuraavina koitoksina ovat vuorossa Porin kansainvälinen kuun lopussa ja Kuopion kolmipäiväiset karkelot elokuun alussa. Tänä vuonna gööttierkkari on myös Savoshown yhteydessä eli tiedossa on 4 näyttelyä 3 päivän aikana. Tiivis viikonloppu tiedossa, pelottaa jo valmiiksi.

Vappuna Tampereella

Muuten harrastusrintamalla on pentukouluiltu ja agiliidelty. Lyyti tosiaan osallistui HSKK:n pentukurssille. Siellä opittiin tottelevaisuuskoulutuksen alkeita mukaan lukien muun muassa istuminen, maahan meno, paikalla olo, perusasento ja seuraaminen. Moni juttu oli kyllä jo ennen kurssiakin jokseenkin hallussa pikkupentuna käydyn kurssin ja kotona opetellun ansiosta. Hyvä kurssi silti ja paremmin päästiin vähän tokomaisempaan fiilikseen. Valitettavasti Lyytin ensimmäinen juoksu vei meiltä pari kurssikertaa, mutta toisaalta toiseksi vanhimpana kurssilaisena ja entuudestaan asioita opetelleena Lyyti ei jäänyt oikeastaan yhtään jälkeen kurssikavereistaan. Syksyllä olisi pentukurssin kakkososa, ajattelin Lyytin ilmoittaa siihenkin. Sen pitäisi sitten olla jo aikalailla tokoa verrattuna ykkösen arkitottelevaisuusmaiseen otteeseen. Katsotaan miten menee ja pureeko tokokärpänen. Toistaiseksi se tuntuu minulle edelleen melko pikkutarkalta ja kuivalta touhulta, mutta kurssista ei varmasti ole haittaa ja eihän sitä koskaan tiedä vaikka tykästyisi :)

Agilityä on Maisan kanssa jatkettu tuttuun malliin kerran viikossa koiraurheilukeskuksella. Viime kerralla eli viime viikolla tehtiin ensimmäisen kerran jo ihan oikeaa kisarataa tunnin päätteeksi. Kepit eivät vielä itsenäisesti Maisalta suju, mutta muuten rata oli täysin suoritettavissa. Oli yllättävää huomata, että näinkin nopeasti on päästy näin hyvälle tasolle. Maisan kanssa on kuitenkin agilityä harrastettu vasta alle vuosi! Maisan taitojen lisäksi yllättävää (ehkä jopa yllättävämpää) oli se, että itse muistin koko radan. Harrastusta aloitellessa jo muutaman peräkkäisen esteen muistaminen ja ohjauskuvioiden valitseminen oli mahdoton tehtävä, enkä uskonut, että kykenisin siihen koskaan :D Keppien lisäksi keinu ei vielä ole hallussa, mutta sitä ei tällä viimeksi tehdyllä radalla edes ollut. Maisan osaamista esteistä hankalia ajoittain ovat pituus, jonka yli olisi mukava vaan kävellä, ja rengas, jota on vasta muutama kerta tehty oikealla renkaalla harjoitusrenkaan sijaan. Harjoitusrenkaassa kun ei ole ympärillä sellaisia koloja joista voisi mennä, vain pelkkä rengas. Hieman tarvitaan reeniä vielä, että fokus olisi joka kerta siihen renkaaseen.

Roturacessa

Maisalta on jäänyt yli treenikertoja juoksun ja toipilasajan vuoksi, joten päätin, että myös Lyyti pääsee treenaamaan agilityä jo nyt. Lyytin kanssa on käyty nyt kaksi kertaa ja se on tehnyt hyppyä, putkea, pussia ja keppejä. Lyyti ei tahdo pysyä nahoissaan eikä malttaisi millään odottaa lupaa mennä esteelle. Pussikin suoritettiin ainakin tuplamäärä kertoja kuin käskin. Tietenkään palkkaa ei tällaisesta varastamisesta tule, mutta minusta on hirveän hienoa huomata, että se todella nauttii tuosta tekemisestä. Aivan niin kun Maisakin. Ja tuntuisi olevan innokkuuden lisäksi lahjojakin. Katsotaan miten nopeasti Lyyti saa Maisan kiinni. Nyt kun ohjaajallakin on edes vähän kokemusta pohjalla ;)

Lyyti osallistui myös Rotu Race tapahtumaan Hyvinkäällä Jaxonville-joukkueen osana. Lyytin lisäksi tiimiin kuului Pippa (Mystarz Flyer to Jaxonville), Mona (Jaxonville Q-luisa Liisa) ja Ville (Jaxonville Q-lu Ville). Ihan ei voittoon asti töppöjaloilla pingottu, mutta yritys oli ainakin kova. Sijoitus 26/43. Mona pinkoi hieman alle 10 sekunnin, muiden aika vähän päälle. Nopein göötti Dusty (Jaxonville Q-liz Vaan) toisessa gööttijoukkueessa paineli alle 9 sekunnin, melkoinen vauhti töppöjalalle :)

Harrastusten ulkopuolella on vietelty ihan tavallista arkea lenkkeilyineen, pihatöineen ja sohvalla pötköttelyineen. Oma piha on kyllä mahtava juttu koirien kanssa, vaikka pienikin. Ja onhan se itsellekin mukavaa kun voi olla pihalla nyt kesän tultua. Kerrostalolaisena ongelmallista on ollut se, ettei oikein raaski lähteä pihalle ottamatta koiraa mukaan, mutta etenkin kunnon helteillä on melkein koiralle parempi jäädä kotiin kuin lähteä väkisin ulos liikkeelle. Oma piha mahdollistaa sen, että ovi on auki ja koirat saavat valita haluamansa paikan varjosta, auringosta tai sisältä :) Nyt meidän kiusana on maa-ampiaisten pesä, mutta käyn kovaa taistoa myrkkyineni niitä vastaan. Ehkä me ennen loman alkua saadaan piha vallattua kokonaan takaisin itsellemme. Ja nyt on myös aita nousemassa pihan ympärille. Tämän viikon aikana pitäisi ilmestyä loppujen osien paikalleen ja loppuviikosta onkin sitten aidanmaalaustalkoot. Katsotaan montako valkoiseksi maalattua koiraa mulla sitten on.

Niin ja täytyyhän vielä tietty mainita sekin, että Lyyti pikku palleroinen täytti vuoden 14.6. Ei se kyllä vieläkään kovin fiksu ja aikuinen ole, mutta ehkä se siitä. Pikkuhiljaa Lyytistä on kehittynyt pennunpalleron sijaan "minun koirani". Pennut ovat toki söpöjä ja ihania, mutta kyllä sen nyt taas on huomannut, että vielä ihanampi on sellainen koira, jonka kanssa voi saumattomasti tehdä yhteistyötä niin lenkillä, harrastuksissa kuin television edessäkin. En oikein osaa selittää tätä kunnolla, mutta ehkäpä jokainen koirallinen ymmärtää mitä tarkoitan.

Synttärikakkua iltapalaksi :)

Gööttien pääerkkari Grännassa, Ruotsissa 17.5.2012

Hupsista! Taas on yli kuukausi vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Viimeksi Tampereen näyttelystä kirjoitellessani piti kirjoittaa myös länsinaapurin vierailusta postaus. Tässä nyt lyhyt versio, ei jaksa kovin pitkälti enää noin vanhoista runoilla.

Pikayhteenvetona kuitenkin: Kävimme siis pienellä 4 koiran ja 3 ihmisen Jaxonville-kokoonpanolla Ruotsissa gööttien pääerikoisnäyttelyssä. Kaikki koirat saivat erinomaisen ja sijoituksetkin olivat melkoisen hyviä. Kyseessä kuitenkin rodun kotimaan erkkari ja taisimme olla ainoat suomea edustaneet yli sadan koiran joukossa. Nartut arvosteli Jens Myrman ja urokset Anna Uthorn. Lyyti ja Salli-sisko (Jaxonville Sattuipa Somasti) kisasivat junnuluokassa, jonka Lyyti voitti ja Salli jäi epäviralliselle "viidennelle sijalle". Äiti Ylva (Jaxonville Näkis Vaan) kisasi avoimessa ja voitti myöskin luokkansa. Paras narttu -kehässä Ylva jäi täpärästi kolmanneksi ja sai vara-sertin. Karvan verran jäi siis Ruotsin muotovalion arvosta, joka Ylvalta vielä puuttuu. Lyyti passitettiin PN-kehästä viimeisenä pois eli "viides sija". Seurueen urosedustaja Matti (Jaxonville Matti Mainio) avoimessa luokassa myöskin "viides".

Lyyti junnuluokan voittopallilla. Kuva: Mikko Vapanen

Lyytin arvostelu:

"11-monader, utm proportioner. Vackert uttryck o fullt huvud. Välburna öron. Vacker hals o överlinje. Bra vinklar bak annigen rak i fronten. Bra förbräst, djup o volym. Bra päls. Bra sidosteg, få trångt bak, ännu ngt ostabil fram."

Näyttelypäivän kruunasi vielä Jaxonville-kasvattajaryhmän voitto kasvattajaluokassa, mikä toi kiertopalkinnon Suomeen ja Oilille kolmannen kerran. Lyyti pääsi juniorinartut voittaneena kisaamaan vielä ROP-juniorin tittelistä ja voitto tuli myös sieltä kotiin. Myös tämä kiertopalkinto komeilee siis seuraavan vuoden Oilin hyllyssä! :)

Voitokas Jaxonville-kasvattajaryhmä. Vasemmalta Ylva, Salli, Lyyti ja Matti.

Reissun jälkeen otettu kuva ROP-junioriruusukkeen kanssa Tampereella. Kuva: Jussi Jokinen

Lyhyestä virsi kaunis, lisää stooria voi lukaista Oilin blogista.

Tampere KV

Lyyti esiintyi 13.5. Tampereen messuhallissa parinkymmenen muun göötin kanssa. Tuomarina oli Paula Heikkinen-Lehkonen ja Rauman ja Lahden tapaan meille oli arpoutunut miellyttävä iltapäiväaika :)

ROP oli valionarttu Fennican Kirsikka ja VSP junioriuros Gösta-Lupin, jolle meni luonnollisesti myös urosten serti. Myös PU2 oli junnu, joten Cacibin sai kolmanneksi tullut valioluokan voittanut Jaxonville Nano Nano. Ja narttujen sertin sai Lyyti!!! Lyyti voitti junnuluokan ja oli PN2. PN3 oli sisko Abba ja PN4 varacacibilla Jaxonville Q-liz Vaan eli Dusty. Jaxonvilleläisiä oli vaikka millä mitalla. Mainittakoon vielä Lyytin veli Sisu, joka petrasi jo melkoisesti esiintymistään Raumalla nähdystä ja sai Paulalta H:n.

Sertin kiilto silmissä ;) Lyytin tönötys Tampereella. Kuva: Oili Helenius

Tulokset ja arvostelu siis seuraavanlaiset: ERI JUK1 SA PN2 sert. "Erittäin kaunis tasapainoinen ja hyvärakenteinen nuori narttu. Erittäin hyvin kehittynyt, oikeat mittasuhteet. Kaunis pää, tummat silmät. Hyväasentoiset korvat. Erinomainen ryhti ja ylälinja. Lyhyt luonnontöpö. Hyvin täyttynyt eturinta ja rintakehässä hyvä syvyys ja tilavuus. Suorat eturaajat. Tiiviit käpälät. Erinomaiset takakulmaukset. Hieman kapeat takaliikkeet. Hyvä karva."

Sertiposeeraus

Lahti KV ja Rauma KR

Lahden kansainvälinen koiranäyttely 28.4.2012

Lahteen oli ilmoitettu huimat 27 gööttiä. Vähän jännitti näin isosta aloittaa "ura" virallisissa kehissä. Tuomarina oli Kresten Scheel Tanskasta, kerrassaan hurmaava mies! :) Rodun parhaaksi Kresten valitsii valiouroksen Bodeneis Carr Calgary ja VSP:ksi Fennican Kirsikan. Lyyti sai EH:n arvostelulla:

10 months. Very nice female. Sound constructed, feminine head, good expression. Would prefer foreface slightly stronger. Nice neck. Good level topline. Good front assembly. Well angulated hindquarters. Good coat. Coming a little bit too broad. Nice sidemovement, good drive in movement.

Lyytin veli Alvar, Jaxonville Sillä Siisti, esiintyi myös samassa koitoksessa ERIn arvoisesti.

Alvar

Jaxonville-kasvattajaryhmä oli KP:n kera ROP ja jäimme odottamaan isoa kehää. Sieltä ei saavutuksia, mutta mukavaa oli. Lahti toimi avauksena neljän näyttelyn putkelle Lahti KV - Rauma - Tampere KV - Ruotsin gööttierkkari. Ei voi varsinaisesti pehmeästä laskusta puhua Lyytin virallisten luokkien aloituksessa :D

 

 Rauma kaikkien rotujen koiranäyttely 5.5.2012

Raumalle oli ilmoitettu 16 gööttiä Irina Poletaevan arvosteltavaksi. Aivan kaikki eivät paikalla olleet. Rop oli juniori-uros Fennican Yx Rocky ja VSP Jaxonville Pia Pitkähäntä. Pia sai myös viimeisen valionarvoon tarvittavan sertinsä. Onnea valioitumisesta Pialle! Aivan huonosti ei Lyytilläkään mennyt. ERI ja junioriluokan ykkössija ja päälle vielä toiseksi paras narttu -kehässä ja varaserti kotiin tuomisiksi. Kovasti saatiin myös kehuja esiintymisestä. Arvostelu: 

Correct breed type. Excellent bones and body proportions. Excellent head and expression. Correct dentation. Excellent neck. Typical topline. Forechest very well developed for her age. Could have better front angulations and front movement. Well angulated behind. Front paws a bit too much turn out. Correct markings.

Kuva: Oili Helenius

Lyytin lisäksi esitin Rauman koitoksessa Äitini Elsan ja Dooriksen. Nuppu ei ollut mukana karkeloissa, koska on vauvalomalla Maskussa 7 pienen piltin kanssa. Hyvänä tuuraajana toimi Nupun poika Pate. Patelle ERI NUK-1 SA PU4 eli todella erinoimainen suoritus ensikertalaiselle. Ja hienosti poika esiintyikin vaikka emäntänsä varoitteli käytöstapojen puutteesta :D Dooris oli avoimen luokan narttujen neljäs ERIn kera ja Elsa ERIllä ROP-veteraani!!!

Hyvät ja huonot uutiset pitkän tauon jälkeen

Aikaa on vierähtänyt ja monenlaista on tapahtunut. Ajoittain on ollut sellainen olo, etten vain yksinkertaisesti pysty koiratouhuista kirjoittamaan. Sen verran on ollut dramatiikkaa ilmassa.

Aloitetaan nyt vaikka siitä draamasta. En halua mennä yksityiskohtiin, koska niiden läpikäyminen saa yhä sisuskalut kääntymään ylösalaisin. Lyhyesti sanottuna 17.3. oli yksi elämäni kamalimmista päivistä. Maisa ja Dooris ottivat yhteen niin, että lopputuloksena oli reiät Maisan kaulanahassa ja melkoinen määrä verta. Maisa kiikutettiin pikapikaa Poriin päivystävälle eläinlääkärille. Seuraavana päivänä eli sunnuntaina kuljetin Maisan eläinsairaala Vethausiin Hattulaan, koska Porissa Aminoff epäili sen tarvitsevan verensiirtoa. Hattulassa huomattiin, ettei Maisa käytä oikeaa etutassuaan ja muissakin näytti olevan heikentymää. Eläinlääkäri suositteli Aistiin neurologille menoa. Maanantaina sitten käytiin neurologilla ja magneettikuvassa. Oli kyllä pitkiä hetkiä kun odottelin Maisaa magneettikuvasta ja mielessäni kävin läpi kaikki kauhuskenaariot. Se oli selvää, etten halua nuoren aktiivisen koiran joutuvan ontumaan koko elämäänsä. Pahintakin vaihtoehtoa joutui siis jo käsittelemään. Kuva näytti kuitenkin odotettua parempia uutisia. Viidennessä niskanikamassa oli murtuma, joka oli aiheuttanut trauman selkäytimeen. Iso juttu, mutta kuitenkin sellainen, ettei vaadi leikkausta ja neurologin ennuste oli täysin normaalisti kävelevä koira. Parin päivän painajaisen jälkeen sain Maisan kotiin.

Alkuun käytiin ulkoilemassa vain todella lyhyesti nurkalla asioilla. Pikkuhiljaa Maisan liikkuminen parani ja siirryttiin muutaman metrin kävelystä muutamaan kymmeneen metriin ja sitten koko korttelin kiertämiseen. Pari viikkoa sitten 24.4. käytiin ekan kerran fysioterapiassa. Siinä kohtaa Maisa jo käveli varsin normaalisti, toipuminen oli sujunut yli odotusteni! Viime viikolla oli toinen käynti ja fyssari sanoi, että jumit selässä olivat jo pehmoisempia. Ekalla kerralla oli siis jo saatu käsiteltyä hyvin toispuolisesta liikkumisesta aiheutuneita jumiutumia. Nyt käymme myös jo agilityssä, toistaiseksi kuitenkin hyppääminen on poissa laskuista. Radat tehdään ilman rimoja. Iltaisin ollaan tehty fyssarin ohjeistamia jumppia. Kaikki kääntyi hyväksi, mutta pitkä tie tämä tulee olemaan. Pitää vaan toppuutella itseään, että malttaa antaa toipumiselle aikaa. Koska Maisa on jo oma pirteä itsensä, helposti sortuisi liialliseen rasittamiseen. Esimerkiksi agiradalla Maisa ei varmasti itse ilmoittele, että homma käy liian raskaaksi. Maltilla eteenpäin!

Jotta ei liian helpolla pääsisi, on myös Paavo alkanut sairastella. Pojalla on kiveskasvain ja pieniä kasvaimia tai rasvapatteja muuallakin. Pikkuhiljaa mielessäni jätän pitkäaikaiselle ystävälle hyvästejä. Yli odotustenhan tuo pieni pupu on elämääni valaissut. Vielä 10-vuotissyntymäpäivänään Paavo oli täysin terve ja reipas. Nyt poika saa elellä niin kauan kuin laadukkaasti pystyy, sitten on minun velvollisuuteni kunnioittaa pitkään yhdessä kulkemaamme matkaa tekemällä se vaikein, mutta oikea päätös.

Muita tässä välillä tapahtuneita juttuja sitten vielä. Lyyti täytti 9 kuukautta maaliskuussa ja koiranäyttelynäkökulmasta lakasi siten olemasta pentu. Vieressä kuva Lyytistä pentunäyttelypalkintoineen 9kk-syntymäpäivänä.

Olemme myös siirtyneet uuteen osoitteeseen kun liityin onnellisten asuntovelallisten kastiin. Nyt majapaikkana toimii pieni 48-neliöinen paritalon puolikas pienellä pihalla. Olen ollut erittäin tyytyväinen tähän maisemanvaihdokseen. Vielä kun aidan saisi pihan ympärille, ettei tarvitsisi koirien olla noissa jatkuvasti solmuun menevissä liinoissaan. Ehkä se vielä tämän kesän aikana onnistuu :) Kuvassa Paavo omalla pihalla ulkoilemassa.

Lyytin kanssa aloitettiin HSKK:n pentukurssi. Valitettavasti vaan pari ensimmäistä treenikertaa jäi väliin, kun Lyytillä alkoi pari viikkoa ennen kurssin alkua juoksu. Iso tyttö jo! Tänään oli se kolmas (ja meille eka) kurssikerta. Harjoiteltiin perusasentoa ja luoksetuloa. Lyyti on kurssin toiseksi vanhin eli vähän meillä on etumatkaa vaikka pari kertaa välistä jäikin. Malttia on ehtinyt jo hieman kertyä. Lyytin kanssa on kiva tehdä hommia, kiltti otushan se on. Lisää kurssikuulumisa myöhemmin kurssin edetessä :)

Salukikerhon pentunäyttely 25.-26.2.2012 Lohjalla

Ilmoitin aikoinaan Lyytin tähän näyttelyyn vähän "kerta kiellon päälle"-ajatuksella. Eiväthän pentunäyttelyt ole virallisia niin mitä niissä nyt liikoja ramppaamaan. Kun näyttelykirje saapui havaitsin kauhukseni, että göötin pentuja on 10. Se on todella suuri määrä gööteille. En odottanut näyttelyltä yhtään mitään. Toisin kuitenkin kävi.

Omaa vuoroa odottamassa

Göötit arvosteli Erja Nummi. Kaikki 10 ilmoittautunutta saapuivat paikalle. Ja Lyyti valikoitui koko porukasta ROPiksi!! :) Tässä kaikki tulokset:

UROKSET 5-7KK

Cimillan Walde Wallanmainio 2
Gismon Cedu 1

UROKSET 7-9KK

Keltaruusun Gromit 3
Keltaruusun Milou 4
Keltaruusun Pluto 1/KP, PU-1, VSP
Keltaruusun Pongo 2/KP

NARTUT 5-7KK

Cimillan Wenla Waltavanihana 2
Cimillan Wivian Wauhdinhurma 1/KP, PN-2

NARTUT 7-9KK

Jaxonville Siitä Vaan 1/KP, PN-1, ROP
Keltaruusun Perdita 2

KASVATTAJALUOKKA

Kennel Keltaruusun 1 (ei kp:ta)

Ja Lyytin erinomainen arvostelu: "Erinomainen tyyppi, oikeat mittasuhteet. Oikealinjainen kaunis pää, hyvä kaula. Vielä aavistuksen pehmeä selkä. Erinomainen rungon tilavuus. Sopiva luusto. Tasapainoisesti kulmautunut. Kaunis karvapeite. Vapaat sivuliikkeet, pehmeä selkä näkyy vielä liikkeessä."

ROP-voitto tarkoitti sitten odottelua iltapäivään ja pyörähtämistä RYP-kehässä. Odotin nimenomaan pyörähtämistä, göötti kun ei ole kovin näyttävä otus isojen komeiden pystykorvien joukossa. Ryhmän arvosteli myöskin Erja Nummi, joka valikoi meidät Lyytin kanssa jatkoon 6 parhaan joukkoon. Sitten jännitettiin sijoituksia. 4. sijoittui komea ibizanpodenco. Pidätän hengitystä. 3. sijoittui samojedinkoira. Ajattelin, että voisiko muka pötkylä tulla ryhmässä toiseksi. 2. sijoittui suomenlapinkoira. Henkäisin, että se siitä sitten. Eihän göötti voi ryhmää voittaa. Ei edes pentunäyttelyssä. Kaiuttimista kajahtaa: "ja ensimmäiseksi, numero 168, länsigöötanmaanpystykorva..." LYYTI VOITTI!! Ihan uskomaton fiilis :)

Ei kovin imarteleva kuva kummastakaan, mutta ompahan todistusaineistoa

Ryhmävoitto tiesikin sitten meille uutta matkaa Lohjalle sunnuntaina BIS-kehään. Näyttelyn parhaan valitsi Maija Mäkinen. Ei enää sijoitusta, mutta ehdottomasti hieno kokemus. Once in a lifetime kamaa! Hyvä Lyyti :)

Tammikuun pentunäyttelyt

Lyyti esiintyi tammikuussa kahdesti, ensin Lohjalla pentunäyttelyssä ja sitten Turussa kansainvälisen näyttelyn pentuluokassa.

Lohja M&M Puppycup 7.1.2012

Tuomari: Marja Talvitie

Tulokset:

Urokset 5-7kk:
Gismon Cedu PEK1
Gismon Chico POIS
Keltaruusun Pluto PEK2

Urokset 7-9kk:
Mystarz Grande Design PEK1 KP PUP1 VSP

Nartut 5-7kk:
Jaxonville Siitä Vaan (Lyyti) PEK1 KP PNP2

Nartut 7-9kk:
Antimos Noitapilli PEK1 KP PNP1 ROP
Sirisofie PEK2

Arvostelu: "Erinomainen tyyppi. Hyvä pää ja ilme. Pysty olkavarsi. Hyvä kaula ja ylälinja. Voimakkaat takakulmaukset. Hieman lyhyt lantio. Erinomainen karvanlaatu. Liikkuu hyvin"

Turku KV 21.1.2012

Tuomari: Kurt Nilsson, Ruotsi

Tulokset (pennut):

Urokset, 7-9kk:

Jaxonville Suoraan Sanoen PEK1 KP VSP-pentu

Nartut, 7-9kk:

Antimos Noitapilli PEK3
Jaxonville Sattuipa Somasti PEK2
Jaxonville Siitä Vaan PEK1 KP ROP-pentu

Arvostelu: "För åldern utm. huvud och uttryck. Utm. hals o propotioner. Välbalanserad med utmärkte vinklar. För åldern utmärkta rörelser."

Aikuisissa gööteissä ROP oli Handskes Lustiga Ludde ja VSP Jaxonville Näkis Vaan eli Lyytin äiti Ylva. Ylva sai samalla viimeisen kansainvälisen muotovalion arvoon vaadittavan CACIBinsa. Isot onnittelut Ylva!

Turussa esiintyivät myös äidin labradorit, tosin sunnuntaina. Tuloksena Nupulle ja Doorikselle EH avoimesta luokasta ja Elsalle ERI veteraaneista.

Pakkasterveiset

Oho, taas on viikot vierähtäneet vaikka kovasti lupailin kirjoittaa ahkerammin. Noh, sentään ollaan saman kuun puolella vielä! :)

Täällä kärsitään kylmyydestä. Tai taitaa olla ihan minun omaa kärsimystäni, koirat vaikuttaa pärjäävän oikein hyvin. Reilu 10 astetta on nyt pakkasen puolella, tosin tämä taitaa olla tällä hetkellä Suomen lämpimimpiä paikkoja. Onhan tää talvi ihan kiva, mutta en pistäisi vastaan vaikka kevätkin jo tulisi!

Viime postauksen jälkeen ollaan käyty Lyytin kanssa pari kertaa pyörähtämässä pentukehissä, mutta laitan niistä kohta erillisen postauksen, ettei tule liian pitkää. Maisan kanssa ollaan taas juoksutauon jälkeen käyty pariin kertaan agilityssä. On tehty pitkää hyppysuoraa ja ohjauskuvioharjoitusksia hypyillä ja putkella ja viime viikolla pelkillä hypyillä. Oli muuten harvinaisen intensiivinen treeni kun ryhmästä oli vain puolet eli kaksi paikalla. Pääsi tekemään todella paljon ja nyt sen huomasi kuinka tärkeitä tauotkin ovat. Välillä saattaa turhauttaa kun joutuu niin paljon odottelemaan kun muut tekevät. Nyt kun vuorotellen tehtiin niin molemmat koirat olivat lopuksi aivan puhki. Vauhti hidastui ja rimat alkoivat tipahdella. Mutta kyllä Maisa osaa! Vielä kun itse oppisi sitä ohjaamaan. Ja vähän pelottaa, että opinko ikinä muistamaan ratoja! 8 hypyn "rata" siksakkiin valssaillen tuotti jo niin paljon päänvaivaa, että menin pariin kertaan ihan sekaisin ja vikasuuntaan :D

Lyyti on kehittänyt itselleen melkoisen harrastuksen tuhoamisesta. Suurimmaksi osaksi tuhovoima on kohdistunut leluihin, mutta nyt viikonlopun aikana myös pari lampun johtoa ja yksi matto saivat tuta Lyytinaattorin voiman. Ja tänään maistettiin kenkää. Onneksi sentään vanhaa! :D

Tässä tuhotaan Kaapelitehtaan tuliaista

Ja tässä menee toinen possulelu.

Lyyti lelun tuhoamistouhuissa keittiöön raahaamassaan pedissä

Sosiaalistelua on harrastettu pääasiassa äidin labradorien kanssa, mutta lisäksi meillä kävi joulukuussa pieni vieras, josta en vielä ehtinytkään kertoa. Kyseessä oli ystävien kääpiöterrierin pentu - ja todella kääpiö se olikin! Maisakin näytti ihan jättiläiseltä tämän pikkuisen vieressä ja yleensä kuitenkin Maisa on se kirppu.

Maisa ja Nemo

Pientä jyräysmeininkiä :D

Maisa, Lyyti, Dooris ja Elsa jouluna (Nuppukin näkyy Elsan takana)

Lyyti leikkii Elsan kanssa

Loppuun vielä pari ulkoilukuvaa, jotka otin Raumalla viikko sitten. Kyllä talvikin kauniilta näyttää valkoisine lumineen, mutten voi sille mitään, että kaipaan kevään ja kesän vehreyttä ja ihanaa auringonvaloa. Myös valokuviin :)

*Nuuh*

Ryhmäkuva

Paimenkoiran tuijotus ennen hyökkäystä

Iloista uutta vuotta!

Vuosi vaihtui ja tässä pieni yhteenveto päättyneen vuoden tapahtumista.

Tammikuussa
- Maisa täytti 3 vuotta
- Maisalla todettiin struviittikivi ja -kiteitä. Aloitettiin liuotusruokavalio
- vietettiin talvea hurjassa yli 20-asteen pakkasessa :)

Helmikuussa
- todettiin, ettei liuotus auta Maisan virtsakiveen ja varattiin leikkausaika
- hurja pakkanen jatkui
- Sakke ja Saku täyttivät vuoden
- Paavo täytti 9 vuotta

Maaliskuussa
- Maisalta leikattiin virtsakivi
- Maisa ja Paavo lähtivät Raumalle evakkoon. Olin aloittamassa uudessa työpaikassa Hyvinkäällä ja en ollut löytänyt vielä asuntoa. Pitkiä päiviä oli odotettavissa.

Huhtikuussa
- Aloitin uudessa työpaikassa
- muutin Hyvinkäälle pääsiäisenä

Toukokuussa
- Maisa ja Paavo muuttivat Hyvinkäälle
- Maisa näyttäytyi Raumalla, tuloksena EH
- Maisa aloitti koirakouluilun Välkyllä

Kesäkuussa
- koirakouluiltiin
- Maisa kävi koirakylpylässä uimassa
- nautittiin kesästä ja helteestä

Heinäkuussa
- koirakouluiltiin
- puhuttiin parvosta ja surtiin Juha Kareksen menettämiä koiria
- mökkeiltiin

Elokuussa
- koirakouluiltiin
- Maisa näyttäytyi Porissa, tuloksena ERI SA
- Lyyti tuli taloon
- Lyyti aloitti pentukoulun

Syyskuussa
- pentukouluiltiin
- nautittiin edelleen kesäisistä ilmoista
- Maisa aloitti agilityn

Lokakuussa
- pentukouluiltiin & agiliideltiin
- Maisalla todettiin jälleen virtsakiteitä ja aloitettiin liuotusruokavalio
- käytiin Lyytin pentutapaamisessa Turussa
- tavattiin koirakavereita leikkitunnilla ja syntymäpäiväjuhlissa

Marraskuussa
- pentukouluiltiin & agiliideltiin
- Lyyti täytti 5 kuukautta saavuttaen "näyttelyiän"
- Lyyti näyttäytyi Kaapelitehtaan pentunäyttelyssä, tuloksena KP PNP3

Joulukuussa
- agiliideltiin
- odotettiin joulua ja talvea
- todettiin, että Maisan kiteet ovat sulaneet ruokavaliolla :)

Kaiken kaikkiaan siis vuoteen on mahtunut monenlaista. Uusi perheenjäsen ja uusia harrastuksia, mutta myös ikäviä asioita kuten sairastelua.

Vuodelle 2012 lupaan:

- Treenata Maisan kanssa agilityä ahkerasti, mahdollisesti kisakuntoon (edes mölli) loppukesäksi

- Käydä Lyytin kanssa paljon näyttelyissä, mahdollisesti myös ulkomailla

- Aloittaa Lyytin kanssa tokon treenaamisen, mahdollisesti myös agilityä kesällä/syksyllä jos sopiva treenipaikka löytyy

- Muistaa blogata säännöllisemmin :D

Onnea ja menestystä vuodelle 2012 ihan jokaiselle, karvoihin katsomatta!

toivottavat Krista, Maisa, Lyyti ja Paavo