Aikaa on vierähtänyt ja monenlaista on tapahtunut. Ajoittain on ollut sellainen olo, etten vain yksinkertaisesti pysty koiratouhuista kirjoittamaan. Sen verran on ollut dramatiikkaa ilmassa.
Aloitetaan nyt vaikka siitä draamasta. En halua mennä yksityiskohtiin, koska niiden läpikäyminen saa yhä sisuskalut kääntymään ylösalaisin. Lyhyesti sanottuna 17.3. oli yksi elämäni kamalimmista päivistä. Maisa ja Dooris ottivat yhteen niin, että lopputuloksena oli reiät Maisan kaulanahassa ja melkoinen määrä verta. Maisa kiikutettiin pikapikaa Poriin päivystävälle eläinlääkärille. Seuraavana päivänä eli sunnuntaina kuljetin Maisan eläinsairaala Vethausiin Hattulaan, koska Porissa Aminoff epäili sen tarvitsevan verensiirtoa. Hattulassa huomattiin, ettei Maisa käytä oikeaa etutassuaan ja muissakin näytti olevan heikentymää. Eläinlääkäri suositteli Aistiin neurologille menoa. Maanantaina sitten käytiin neurologilla ja magneettikuvassa. Oli kyllä pitkiä hetkiä kun odottelin Maisaa magneettikuvasta ja mielessäni kävin läpi kaikki kauhuskenaariot. Se oli selvää, etten halua nuoren aktiivisen koiran joutuvan ontumaan koko elämäänsä. Pahintakin vaihtoehtoa joutui siis jo käsittelemään. Kuva näytti kuitenkin odotettua parempia uutisia. Viidennessä niskanikamassa oli murtuma, joka oli aiheuttanut trauman selkäytimeen. Iso juttu, mutta kuitenkin sellainen, ettei vaadi leikkausta ja neurologin ennuste oli täysin normaalisti kävelevä koira. Parin päivän painajaisen jälkeen sain Maisan kotiin.
Alkuun käytiin ulkoilemassa vain todella lyhyesti nurkalla asioilla. Pikkuhiljaa Maisan liikkuminen parani ja siirryttiin muutaman metrin kävelystä muutamaan kymmeneen metriin ja sitten koko korttelin kiertämiseen. Pari viikkoa sitten 24.4. käytiin ekan kerran fysioterapiassa. Siinä kohtaa Maisa jo käveli varsin normaalisti, toipuminen oli sujunut yli odotusteni! Viime viikolla oli toinen käynti ja fyssari sanoi, että jumit selässä olivat jo pehmoisempia. Ekalla kerralla oli siis jo saatu käsiteltyä hyvin toispuolisesta liikkumisesta aiheutuneita jumiutumia. Nyt käymme myös jo agilityssä, toistaiseksi kuitenkin hyppääminen on poissa laskuista. Radat tehdään ilman rimoja. Iltaisin ollaan tehty fyssarin ohjeistamia jumppia. Kaikki kääntyi hyväksi, mutta pitkä tie tämä tulee olemaan. Pitää vaan toppuutella itseään, että malttaa antaa toipumiselle aikaa. Koska Maisa on jo oma pirteä itsensä, helposti sortuisi liialliseen rasittamiseen. Esimerkiksi agiradalla Maisa ei varmasti itse ilmoittele, että homma käy liian raskaaksi. Maltilla eteenpäin!
Jotta ei liian helpolla pääsisi, on myös Paavo alkanut sairastella. Pojalla on kiveskasvain ja pieniä kasvaimia tai rasvapatteja muuallakin. Pikkuhiljaa mielessäni jätän pitkäaikaiselle ystävälle hyvästejä. Yli odotustenhan tuo pieni pupu on elämääni valaissut. Vielä 10-vuotissyntymäpäivänään Paavo oli täysin terve ja reipas. Nyt poika saa elellä niin kauan kuin laadukkaasti pystyy, sitten on minun velvollisuuteni kunnioittaa pitkään yhdessä kulkemaamme matkaa tekemällä se vaikein, mutta oikea päätös.
Alkuun käytiin ulkoilemassa vain todella lyhyesti nurkalla asioilla. Pikkuhiljaa Maisan liikkuminen parani ja siirryttiin muutaman metrin kävelystä muutamaan kymmeneen metriin ja sitten koko korttelin kiertämiseen. Pari viikkoa sitten 24.4. käytiin ekan kerran fysioterapiassa. Siinä kohtaa Maisa jo käveli varsin normaalisti, toipuminen oli sujunut yli odotusteni! Viime viikolla oli toinen käynti ja fyssari sanoi, että jumit selässä olivat jo pehmoisempia. Ekalla kerralla oli siis jo saatu käsiteltyä hyvin toispuolisesta liikkumisesta aiheutuneita jumiutumia. Nyt käymme myös jo agilityssä, toistaiseksi kuitenkin hyppääminen on poissa laskuista. Radat tehdään ilman rimoja. Iltaisin ollaan tehty fyssarin ohjeistamia jumppia. Kaikki kääntyi hyväksi, mutta pitkä tie tämä tulee olemaan. Pitää vaan toppuutella itseään, että malttaa antaa toipumiselle aikaa. Koska Maisa on jo oma pirteä itsensä, helposti sortuisi liialliseen rasittamiseen. Esimerkiksi agiradalla Maisa ei varmasti itse ilmoittele, että homma käy liian raskaaksi. Maltilla eteenpäin!
Jotta ei liian helpolla pääsisi, on myös Paavo alkanut sairastella. Pojalla on kiveskasvain ja pieniä kasvaimia tai rasvapatteja muuallakin. Pikkuhiljaa mielessäni jätän pitkäaikaiselle ystävälle hyvästejä. Yli odotustenhan tuo pieni pupu on elämääni valaissut. Vielä 10-vuotissyntymäpäivänään Paavo oli täysin terve ja reipas. Nyt poika saa elellä niin kauan kuin laadukkaasti pystyy, sitten on minun velvollisuuteni kunnioittaa pitkään yhdessä kulkemaamme matkaa tekemällä se vaikein, mutta oikea päätös.
Muita tässä välillä tapahtuneita juttuja sitten vielä. Lyyti täytti 9 kuukautta maaliskuussa ja koiranäyttelynäkökulmasta lakasi siten olemasta pentu. Vieressä kuva Lyytistä pentunäyttelypalkintoineen 9kk-syntymäpäivänä.
Olemme myös siirtyneet uuteen osoitteeseen kun liityin onnellisten asuntovelallisten kastiin. Nyt majapaikkana toimii pieni 48-neliöinen paritalon puolikas pienellä pihalla. Olen ollut erittäin tyytyväinen tähän maisemanvaihdokseen. Vielä kun aidan saisi pihan ympärille, ettei tarvitsisi koirien olla noissa jatkuvasti solmuun menevissä liinoissaan. Ehkä se vielä tämän kesän aikana onnistuu :) Kuvassa Paavo omalla pihalla ulkoilemassa.Lyytin kanssa aloitettiin HSKK:n pentukurssi. Valitettavasti vaan pari ensimmäistä treenikertaa jäi väliin, kun Lyytillä alkoi pari viikkoa ennen kurssin alkua juoksu. Iso tyttö jo! Tänään oli se kolmas (ja meille eka) kurssikerta. Harjoiteltiin perusasentoa ja luoksetuloa. Lyyti on kurssin toiseksi vanhin eli vähän meillä on etumatkaa vaikka pari kertaa välistä jäikin. Malttia on ehtinyt jo hieman kertyä. Lyytin kanssa on kiva tehdä hommia, kiltti otushan se on. Lisää kurssikuulumisa myöhemmin kurssin edetessä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti