Tampere KV

Lyyti esiintyi 13.5. Tampereen messuhallissa parinkymmenen muun göötin kanssa. Tuomarina oli Paula Heikkinen-Lehkonen ja Rauman ja Lahden tapaan meille oli arpoutunut miellyttävä iltapäiväaika :)

ROP oli valionarttu Fennican Kirsikka ja VSP junioriuros Gösta-Lupin, jolle meni luonnollisesti myös urosten serti. Myös PU2 oli junnu, joten Cacibin sai kolmanneksi tullut valioluokan voittanut Jaxonville Nano Nano. Ja narttujen sertin sai Lyyti!!! Lyyti voitti junnuluokan ja oli PN2. PN3 oli sisko Abba ja PN4 varacacibilla Jaxonville Q-liz Vaan eli Dusty. Jaxonvilleläisiä oli vaikka millä mitalla. Mainittakoon vielä Lyytin veli Sisu, joka petrasi jo melkoisesti esiintymistään Raumalla nähdystä ja sai Paulalta H:n.

Sertin kiilto silmissä ;) Lyytin tönötys Tampereella. Kuva: Oili Helenius

Tulokset ja arvostelu siis seuraavanlaiset: ERI JUK1 SA PN2 sert. "Erittäin kaunis tasapainoinen ja hyvärakenteinen nuori narttu. Erittäin hyvin kehittynyt, oikeat mittasuhteet. Kaunis pää, tummat silmät. Hyväasentoiset korvat. Erinomainen ryhti ja ylälinja. Lyhyt luonnontöpö. Hyvin täyttynyt eturinta ja rintakehässä hyvä syvyys ja tilavuus. Suorat eturaajat. Tiiviit käpälät. Erinomaiset takakulmaukset. Hieman kapeat takaliikkeet. Hyvä karva."

Sertiposeeraus

Lahti KV ja Rauma KR

Lahden kansainvälinen koiranäyttely 28.4.2012

Lahteen oli ilmoitettu huimat 27 gööttiä. Vähän jännitti näin isosta aloittaa "ura" virallisissa kehissä. Tuomarina oli Kresten Scheel Tanskasta, kerrassaan hurmaava mies! :) Rodun parhaaksi Kresten valitsii valiouroksen Bodeneis Carr Calgary ja VSP:ksi Fennican Kirsikan. Lyyti sai EH:n arvostelulla:

10 months. Very nice female. Sound constructed, feminine head, good expression. Would prefer foreface slightly stronger. Nice neck. Good level topline. Good front assembly. Well angulated hindquarters. Good coat. Coming a little bit too broad. Nice sidemovement, good drive in movement.

Lyytin veli Alvar, Jaxonville Sillä Siisti, esiintyi myös samassa koitoksessa ERIn arvoisesti.

Alvar

Jaxonville-kasvattajaryhmä oli KP:n kera ROP ja jäimme odottamaan isoa kehää. Sieltä ei saavutuksia, mutta mukavaa oli. Lahti toimi avauksena neljän näyttelyn putkelle Lahti KV - Rauma - Tampere KV - Ruotsin gööttierkkari. Ei voi varsinaisesti pehmeästä laskusta puhua Lyytin virallisten luokkien aloituksessa :D

 

 Rauma kaikkien rotujen koiranäyttely 5.5.2012

Raumalle oli ilmoitettu 16 gööttiä Irina Poletaevan arvosteltavaksi. Aivan kaikki eivät paikalla olleet. Rop oli juniori-uros Fennican Yx Rocky ja VSP Jaxonville Pia Pitkähäntä. Pia sai myös viimeisen valionarvoon tarvittavan sertinsä. Onnea valioitumisesta Pialle! Aivan huonosti ei Lyytilläkään mennyt. ERI ja junioriluokan ykkössija ja päälle vielä toiseksi paras narttu -kehässä ja varaserti kotiin tuomisiksi. Kovasti saatiin myös kehuja esiintymisestä. Arvostelu: 

Correct breed type. Excellent bones and body proportions. Excellent head and expression. Correct dentation. Excellent neck. Typical topline. Forechest very well developed for her age. Could have better front angulations and front movement. Well angulated behind. Front paws a bit too much turn out. Correct markings.

Kuva: Oili Helenius

Lyytin lisäksi esitin Rauman koitoksessa Äitini Elsan ja Dooriksen. Nuppu ei ollut mukana karkeloissa, koska on vauvalomalla Maskussa 7 pienen piltin kanssa. Hyvänä tuuraajana toimi Nupun poika Pate. Patelle ERI NUK-1 SA PU4 eli todella erinoimainen suoritus ensikertalaiselle. Ja hienosti poika esiintyikin vaikka emäntänsä varoitteli käytöstapojen puutteesta :D Dooris oli avoimen luokan narttujen neljäs ERIn kera ja Elsa ERIllä ROP-veteraani!!!

Hyvät ja huonot uutiset pitkän tauon jälkeen

Aikaa on vierähtänyt ja monenlaista on tapahtunut. Ajoittain on ollut sellainen olo, etten vain yksinkertaisesti pysty koiratouhuista kirjoittamaan. Sen verran on ollut dramatiikkaa ilmassa.

Aloitetaan nyt vaikka siitä draamasta. En halua mennä yksityiskohtiin, koska niiden läpikäyminen saa yhä sisuskalut kääntymään ylösalaisin. Lyhyesti sanottuna 17.3. oli yksi elämäni kamalimmista päivistä. Maisa ja Dooris ottivat yhteen niin, että lopputuloksena oli reiät Maisan kaulanahassa ja melkoinen määrä verta. Maisa kiikutettiin pikapikaa Poriin päivystävälle eläinlääkärille. Seuraavana päivänä eli sunnuntaina kuljetin Maisan eläinsairaala Vethausiin Hattulaan, koska Porissa Aminoff epäili sen tarvitsevan verensiirtoa. Hattulassa huomattiin, ettei Maisa käytä oikeaa etutassuaan ja muissakin näytti olevan heikentymää. Eläinlääkäri suositteli Aistiin neurologille menoa. Maanantaina sitten käytiin neurologilla ja magneettikuvassa. Oli kyllä pitkiä hetkiä kun odottelin Maisaa magneettikuvasta ja mielessäni kävin läpi kaikki kauhuskenaariot. Se oli selvää, etten halua nuoren aktiivisen koiran joutuvan ontumaan koko elämäänsä. Pahintakin vaihtoehtoa joutui siis jo käsittelemään. Kuva näytti kuitenkin odotettua parempia uutisia. Viidennessä niskanikamassa oli murtuma, joka oli aiheuttanut trauman selkäytimeen. Iso juttu, mutta kuitenkin sellainen, ettei vaadi leikkausta ja neurologin ennuste oli täysin normaalisti kävelevä koira. Parin päivän painajaisen jälkeen sain Maisan kotiin.

Alkuun käytiin ulkoilemassa vain todella lyhyesti nurkalla asioilla. Pikkuhiljaa Maisan liikkuminen parani ja siirryttiin muutaman metrin kävelystä muutamaan kymmeneen metriin ja sitten koko korttelin kiertämiseen. Pari viikkoa sitten 24.4. käytiin ekan kerran fysioterapiassa. Siinä kohtaa Maisa jo käveli varsin normaalisti, toipuminen oli sujunut yli odotusteni! Viime viikolla oli toinen käynti ja fyssari sanoi, että jumit selässä olivat jo pehmoisempia. Ekalla kerralla oli siis jo saatu käsiteltyä hyvin toispuolisesta liikkumisesta aiheutuneita jumiutumia. Nyt käymme myös jo agilityssä, toistaiseksi kuitenkin hyppääminen on poissa laskuista. Radat tehdään ilman rimoja. Iltaisin ollaan tehty fyssarin ohjeistamia jumppia. Kaikki kääntyi hyväksi, mutta pitkä tie tämä tulee olemaan. Pitää vaan toppuutella itseään, että malttaa antaa toipumiselle aikaa. Koska Maisa on jo oma pirteä itsensä, helposti sortuisi liialliseen rasittamiseen. Esimerkiksi agiradalla Maisa ei varmasti itse ilmoittele, että homma käy liian raskaaksi. Maltilla eteenpäin!

Jotta ei liian helpolla pääsisi, on myös Paavo alkanut sairastella. Pojalla on kiveskasvain ja pieniä kasvaimia tai rasvapatteja muuallakin. Pikkuhiljaa mielessäni jätän pitkäaikaiselle ystävälle hyvästejä. Yli odotustenhan tuo pieni pupu on elämääni valaissut. Vielä 10-vuotissyntymäpäivänään Paavo oli täysin terve ja reipas. Nyt poika saa elellä niin kauan kuin laadukkaasti pystyy, sitten on minun velvollisuuteni kunnioittaa pitkään yhdessä kulkemaamme matkaa tekemällä se vaikein, mutta oikea päätös.

Muita tässä välillä tapahtuneita juttuja sitten vielä. Lyyti täytti 9 kuukautta maaliskuussa ja koiranäyttelynäkökulmasta lakasi siten olemasta pentu. Vieressä kuva Lyytistä pentunäyttelypalkintoineen 9kk-syntymäpäivänä.

Olemme myös siirtyneet uuteen osoitteeseen kun liityin onnellisten asuntovelallisten kastiin. Nyt majapaikkana toimii pieni 48-neliöinen paritalon puolikas pienellä pihalla. Olen ollut erittäin tyytyväinen tähän maisemanvaihdokseen. Vielä kun aidan saisi pihan ympärille, ettei tarvitsisi koirien olla noissa jatkuvasti solmuun menevissä liinoissaan. Ehkä se vielä tämän kesän aikana onnistuu :) Kuvassa Paavo omalla pihalla ulkoilemassa.

Lyytin kanssa aloitettiin HSKK:n pentukurssi. Valitettavasti vaan pari ensimmäistä treenikertaa jäi väliin, kun Lyytillä alkoi pari viikkoa ennen kurssin alkua juoksu. Iso tyttö jo! Tänään oli se kolmas (ja meille eka) kurssikerta. Harjoiteltiin perusasentoa ja luoksetuloa. Lyyti on kurssin toiseksi vanhin eli vähän meillä on etumatkaa vaikka pari kertaa välistä jäikin. Malttia on ehtinyt jo hieman kertyä. Lyytin kanssa on kiva tehdä hommia, kiltti otushan se on. Lisää kurssikuulumisa myöhemmin kurssin edetessä :)