Jännitys tiivistyy

H-hetki alkaa pikkuhiljaa lähestyä. Tänään on kulunut 55 päivää toisesta astutuksesta ja 56 päivää eli 8 viikkoa ensimmäisestä astutuksesta. Käytännössä siis pennut voivat syntyä minä hetkenä hyvänsä ja ovat silti täysiaikaisia. Maaginen 63-5 päivää tulee täyteen ensimmäisestä astutuksesta torstaina ja toisesta perjantaina. 63+5 päivää toisesta astutuksesta tulee täyteen maanantaina 8.3. Pentujen siis pitäisi syntyä viimeistään noihin aikoihin. Melkoista matematiikkaa :D

Viime viikolla Maisalta lähti pehko ja nyt se näyttää melko pörheältä kun pohjavilla pilkottaa karkean karvan joukosta. Olenkohan löytänyt uuden koirarodun, untuvakarvaisen norfolkinpuudelin? Karvan alta paljastui samalla myös vatsa. Eikä se oikeastaan ollut niin iso kuin kuvittelin. Valtavan pehkon alla olikin pikkuinen koira. Maisan kasvattaja Marja (kennel Porrigito) tosin sanoi, ettei nuoren koiran ensimmäinen raskaus aina tarkoita suurta vatsaa. Timmit lihakset pitävät paketin kasassa :D Mahan lisäksi Maisa on kasvattanut myös tissit. Alkaa olla melkoiset löllykät tuolla mahan alla ja oikeen sääliksi käy kun tissit viistävät lumihankea yli 10 asteen pakkasessa. Alla eilen napattu kuva Maisan nykyisin melko tasapaksuista muodoista :)

Vatsa 22.2.2010

Mahasta ja tisseistä huolimatta Maisa on edelleen erittäin iloinen mamma. Lenkkeily ja ruoka maistuu ja leikkimäänkin ehtii silloin tällöin. Kovasti ei siis raportoitavaa ole. Ei merkkejä aamupahoinvoinnista tai mielialanvaihteluista. Viikonloppuna Maisa tosin oli aamuisin hieman kipeän oloinen. Pennut varmaan painavat sen verran jo, että nukkumisen jälkeen olo on kankea. Tai sitten tulossa on pesueellinen potkunyrkkeilijöitä.

Eilen laitoin pentulootankin kuntoon. Sanomalehteä reilusti pohjalle ja pyyheliinoja päälle. Joku siellä olikin sitten yön aikana käynyt petaamassa pyyhkeitä sopivampaan asentoon :) Maisan lämmön seuraaminen aloitettiin myös eilen. Jos siitä vaikka saisi hieman vinkkiä lähestyvästä synnytyksestä. Jännittää kyllä ihan hirveästi jo! Enkä millään malttaisi odottaa! Iih, kohta meillä on pentuja!

Pentuvarustelua

H-hetki lähestyy ja olen suorittanut melkoisen määrän varustelua pentuja varten. On saanut oikein harjoittaa itsehillintää, ettei nyt aivan kaikkea vastaantulevaa söpistystä pennuille osta :D Viikonloppuna sain pentulaatikonkin paikalle. Vanhoista sänkylaudoista syntyi oikein oiva laatikko lapsosille. Kulkuaukon kohdalta korkeutta voi pentujen kasvaessa lisätä lisälaudoilla.

Laatikon lisäksi on hankittuna erilaisia petejä/alustoja, vaaka pentujen punnitsemiseen, kuumemittari ja muuta tarpeellista apteekkikamaa, ruokakuppeja ja muutama lelu. Lisäksi olen haalinut vanhoja pyyhkeitä synnytystä varten ja alustoiksi sekä kasan sanomalehtiä. Suurinpiirtein alkaa jo näyttää siltä, että enää pennut puuttuvat :)

Petejä

Kävin myös tänään kangaskaupassa hakemassa fleeceä, josta olisi tarkoitus askarrella pennuille pienet peitot, jotka saavat sitten tutun hajuisina mukaansa uusiin koteihinsa. Kävin kangaskauppa Nuikkisella Porin keskustassa ja rakastuin! Kauppa sijatsi vanhassa talossa ja oli aivan pullollaan toinen toistaan ihanampia kankaita. Kaupassa oli aivan ihana vanhanajan tunnelma. Ostoksia maksaessa myyjä laski loppusumman ikivanhalla laskimella, josta tulos saatiin veivaamalla veiviä laitteen kyljestä. Lopuksi vielä ostokset paketoitiin paperiin ja sidottiin paperinarulla. En olisi malttanut pakettia edes avata, niin viehättävä se oli :)

Paketti ja lammasfleece

Maisa on pyöristynyt mukavasti ja tuntuu nyt lopun lähestyessä pyöristyvän suorastaan silmissä. Tällä viikolla pitäisi ottaa kerros turkkia alas. Täytyy sitten ottaa kuvia ja laittaa tänne kun maha kunnolla paljastuu karvan alta. :)

2/3 takana

Noniin, tänään on kulunut 42 päivää toisesta astutuksesta eli enää 1/3 on edessäpäin. Hurjan nopeasti on aika kulunut. Vaikka eihän tämä koiran odotusaika niin kovin pitkä edes ole. Maisan vatsa on pyöristynyt jo jonkin verran. Tänään jo aloin miettiä, että miten valtava se sitten loppuvaiheessa mahtaa ollakkaan. Nythän ne pennut vasta alkavat kasvaa siellä vatsassa :O

Koitin taas ottaa uutta seisotuskuvaa vertailtavaksi ja totesin jälleen että koiran seisottaminen ja valokuvaaminen ei ole kovin helppoa yksin :D Tässä ehkä paras otos ja onhan se hieman pulleampi kuin edellinen :)


Mutta tämän saavuttaminen ei todellakaan ollut helppoa. Ensin Maisa ajatteli: "Hyppäänpä tästä tyhmältä pöydältä namien perässä tonne alas"

Koitettiinpa hommaa sitten kameran automaattilaukaisulla, jotta koiraa pääsi itse seisottamaan. En ollut oikein tyytyväinen tähänkään lopputulokseen :D


Maisa alkoi turhautua koko hommaan (kuten kuvaajakin). "Pitäisköhän tässä koittaa jotain temppuja? Käviskö vaikka maahanmeno?" Maisa ajatteli.


Tuo ensimmäinen ja eniten tyydyttävä otos oli loppujen lopuksi toiseksi viimeinen kuva jonka tuossa pöydällä pyörivästä koirasta jaksoin yrittää ottaa :D

Mutta voi että kun sormet kutisivat kun nostin koiran pöydälle. Sen karva alkaa olla jo järkyttävän pitkä ja olisi samantien tehnyt mieli vetää koko pörrö alas :D Sain sentään hillittyä itseni. Karva pitää nyppiä hieman ennen synnytystä, jotta minimoitaisiin mahdollinen karvan tippuminen synnytyksen jälkeen. Vielä pitäisi siis viikko tai kaksi malttaa, ehkä tuota sen aikaa katselee.

Mutta eipä tässä juuri raportoitavaa. Homma on hyvä lopettaa tanssiin! :)

Kasvattajapäiväterveiset

Osallistuin eilen norwichien ja norfolkkien kasvattajapäivään. Ohjelmassa oli Hannes Lohen esitys koirien geenitutkimuksista, rotuyhdistyksen kasvattajatoimikunnan terveiset, Olli Wuorimaan luento koirien genetiikasta, epigenetiikasta ja ruokinnasta sekä iltapäivällä yhdistyksen yleiskokous ja vuoden 2009 voitokkaiden norfolkkien ja norwichien palkitsemista. Koko homma järjestettiin Scandic Tampere City -hotellissa. Alkuperäinen tapahtumapaikka oli Lahdesjärven ABC, mutta ilmoittautuneiden suuren määrän takia paikkaa piti vaihtaa. Ja hyvä niin, Scandicissa oli todella hyvät tilat ja mikä parasta, todella hyvät ja runsaat ruoka- ja kahvitarjoilut. Päivän päätteeksi sai melkein vieriä pois paikalta :D

Hannes Lohen esitys oli hyvin mielenkiintoinen. Oli hienoa kuulla missä koirien geenitutkimuksessa nyt mennään ja kuinka "helposti" loppujenlopuksi geenitesti jollekkin taudille löytyy jos vain näytteitä saadaan riittävästi ja rahoitus löytyy. Norfolkkien näytteitä on heidän geenipankissaan todella surkea määrä. Pitää muistaa pistää näyte menemään jos joskus jollain muulla asialla Maisasta verta otetaan tai jos sattuu sopivasti jossain olemaan näytteenottotilaisuus. Lisää tietoa asiasta löytyy osoitteesta http://koirangeenit.fi/

Jalostustoimikunta kertoi omassa osuudessaan rotujen terveyskyselyiden tuloksista. Norfolkkien osalta vastausprosentti oli melko hyvä. Ikävänä uutisena tuli norfolkkien kasvava keisarinleikkausten määrä. Toivottavasti Maisalla menisi synnytys hyvin eikä sellaiseen tarvitsisi turvautua. Muuten folkkien kyselyssä oli tullut esille jo entuudestaan rodun piirissä tuttuja purentavikoja ja sydänvaivoja.

Olli Wuorimaan luento oli niin sanotusti tiukkaa tekstiä :D Mies kertoi melko suoraan tyyliin mielipiteitään esimerkiksi koirien ruokintaan liittyen. Mielenkiintoisena faktana mieleeni jäi se, miten nykykoira saa liikaa omega 6:ta verrattuna omega 3:een. Kolmosta siis lisää kehiin ja villistä lohesta, kiitos. Kasviöljyissä olevat omegat eivät ole koiralle yhtä hyvin hyödynnettävissä ja viljelty lohi on erilaisella ruokavaliolla kuin villi. Valitettavasti kyllä tänään kaupasta lohipitoista koiranmakkaraa ostaessani totesin, ettei pakkauksissa kerrota missä kyseinen lohi on kasvanut. Noh, on se sentään lohta :)

Varsinaisen kasvattajapäivän jälkeen palkittiin viime vuoden voitokkaita koiria ja pidettiin yleiskokous, jossa valittiin muun muassa uudet hallituslaiset erovuorossa olleiden tilalle. Lisätietoa löytyy yhdistyksen sivuilta.

Maisan mahankasvatusrintamalla ei juuri uutisoitavaa. Pyöristymistä on tapahtunut, mutta muuten kaikki on "normaalisti". Leikkiä, ruokahalua ja hännänheilutuksia riittää edelleen. Parin päivän päästä tulee 2/3 etappi vastaan. Otan silloin uuden kuvan vertailtavaksi edellisen 1/3-kuvan kanssa.

Noniin, elämäni ensimmäinen blogimerkintä :)

Tämä blogi on ensisijaisesti luotu erään koiran odotuksen ja pentujen elämän seuraamista varten. Aika näyttää mitä tälle sitten tapahtuu, kun pikkuiset lähtevät uusiin koteihinsa. Imaiseeko blogaus minut mukaansa vai jääkö koko homma kun elämässäni ei tapahdu mitään erityistä?

Mutta itse asiaan!

Norfolkinterrierini Maisa (Porrigito Juju) astutettiin 29. ja 30. joulukuuta Welholla (Heilurihännän Just Because). Urosvalinnassa pyrin kiinnittämään huomiota uroksen mukavaan luonteeseen ja tietysti myös ulkonäköön. Maisa on melko kevyt narttu ja takaosaltaan hieman heikko (kinnerahdas) joten uroksella piti olla massaa ja erinomainen takaosa. Welholla on nämä ominaisuudet. Kuvassa poika näyttää innokkuutensa juoksuisen nartun läsnäollessa :D

Astutuksen jälkeen Maisa käyttäytyi erittäin normaalisti. Aloin jo jossain vaiheessa huolestua. Kyllähän raskaudesta jotain merkkejä pitäisi olla! Pientä unisuuden ja huomionkipeyden lisääntymistä oli havaittavissa, mutta oireet olivat sen verran lieviä, ettei niistä varmasti mitään voinut sanoa. Kyllähän sitä innokkaana pentuja odottaessa kuvittelee kaikenlaista.

20.1. tuli täyteen 21 päivää toisesta astutuksesta eli käytännössä 1/3 takana, 2/3 edessä. Seisomakuvassa ei vielä mahankasvua näy. Pientä pömpötystä kyllä oli jo tässä kohtaa nähtävissä. Tosin tästä huolimatta olin edelleen skeptinen. Kyllähän pienen pömpötyksenkin vielä voi kuvitella!


29.1. saavutettiin 30 päivän etappi ja tälle päivälle olin myös varannut ultrausajan. Vihdoinkin oli tarjolla varmistusta! Ja aivan mahtavaa, ultrassa näkyi 4 palleroa. Tämä on todella hyvä määrä. Norfolkeilla kun 2-3 pentua on tavallinen pentuekoko ja Maisakin oli syntyessään ainut pentu. Olin kuullut, että jotkut nartut saattavat vielä tämän ultrauksen jälkeenkin niin sanotusti luoda pentuja pois. Eläinlääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että tällainen vaatii jotain todella mullistavaa kuten sairauden. Meille on siis melko varmasti tulossa norfolk-mittapuun mukaan iso pentue! <3

Tänään on kulunut 34 päivää toisesta astutuksesta. Vatsan pömpötys on jo selventynyt, kuitenkaan varsinaisesta vatsan kasvusta ei vielä voi puhua. 42 päivän kohdalla pitäisi siirtyä tuhdimpaan penturuokaan. Kävinkin sitä jo tänään ostamassa ja ajattelin jo aloittaa siirtymisen. Ei tule sitten kerralla ruoanmuutosta. Hyvällä halulla meni pentunappuloilla höystetty iltaruoka-annos alas :)