Noniin, elämäni ensimmäinen blogimerkintä :)
Tämä blogi on ensisijaisesti luotu erään koiran odotuksen ja pentujen elämän seuraamista varten. Aika näyttää mitä tälle sitten tapahtuu, kun pikkuiset lähtevät uusiin koteihinsa. Imaiseeko blogaus minut mukaansa vai jääkö koko homma kun elämässäni ei tapahdu mitään erityistä?
Mutta itse asiaan!
Norfolkinterrierini Maisa (Porrigito Juju) astutettiin 29. ja 30. joulukuuta Welholla (Heilurihännän Just Because). Urosvalinnassa pyrin kiinnittämään huomiota uroksen mukavaan luonteeseen ja tietysti myös ulkonäköön. Maisa on melko kevyt narttu ja takaosaltaan hieman heikko (kinnerahdas) joten uroksella piti olla massaa ja erinomainen takaosa. Welholla on nämä ominaisuudet. Kuvassa poika näyttää innokkuutensa juoksuisen nartun läsnäollessa :D
Astutuksen jälkeen Maisa käyttäytyi erittäin normaalisti. Aloin jo jossain vaiheessa huolestua. Kyllähän raskaudesta jotain merkkejä pitäisi olla! Pientä unisuuden ja huomionkipeyden lisääntymistä oli havaittavissa, mutta oireet olivat sen verran lieviä, ettei niistä varmasti mitään voinut sanoa. Kyllähän sitä innokkaana pentuja odottaessa kuvittelee kaikenlaista.
20.1. tuli täyteen 21 päivää toisesta astutuksesta eli käytännössä 1/3 takana, 2/3 edessä. Seisomakuvassa ei vielä mahankasvua näy. Pientä pömpötystä kyllä oli jo tässä kohtaa nähtävissä. Tosin tästä huolimatta olin edelleen skeptinen. Kyllähän pienen pömpötyksenkin vielä voi kuvitella!
29.1. saavutettiin 30 päivän etappi ja tälle päivälle olin myös varannut ultrausajan. Vihdoinkin oli tarjolla varmistusta! Ja aivan mahtavaa, ultrassa näkyi 4 palleroa. Tämä on todella hyvä määrä. Norfolkeilla kun 2-3 pentua on tavallinen pentuekoko ja Maisakin oli syntyessään ainut pentu. Olin kuullut, että jotkut nartut saattavat vielä tämän ultrauksen jälkeenkin niin sanotusti luoda pentuja pois. Eläinlääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että tällainen vaatii jotain todella mullistavaa kuten sairauden. Meille on siis melko varmasti tulossa norfolk-mittapuun mukaan iso pentue! <3
Tänään on kulunut 34 päivää toisesta astutuksesta. Vatsan pömpötys on jo selventynyt, kuitenkaan varsinaisesta vatsan kasvusta ei vielä voi puhua. 42 päivän kohdalla pitäisi siirtyä tuhdimpaan penturuokaan. Kävinkin sitä jo tänään ostamassa ja ajattelin jo aloittaa siirtymisen. Ei tule sitten kerralla ruoanmuutosta. Hyvällä halulla meni pentunappuloilla höystetty iltaruoka-annos alas :)
Tämä blogi on ensisijaisesti luotu erään koiran odotuksen ja pentujen elämän seuraamista varten. Aika näyttää mitä tälle sitten tapahtuu, kun pikkuiset lähtevät uusiin koteihinsa. Imaiseeko blogaus minut mukaansa vai jääkö koko homma kun elämässäni ei tapahdu mitään erityistä?
Mutta itse asiaan!
Norfolkinterrierini Maisa (Porrigito Juju) astutettiin 29. ja 30. joulukuuta Welholla (Heilurihännän Just Because). Urosvalinnassa pyrin kiinnittämään huomiota uroksen mukavaan luonteeseen ja tietysti myös ulkonäköön. Maisa on melko kevyt narttu ja takaosaltaan hieman heikko (kinnerahdas) joten uroksella piti olla massaa ja erinomainen takaosa. Welholla on nämä ominaisuudet. Kuvassa poika näyttää innokkuutensa juoksuisen nartun läsnäollessa :DAstutuksen jälkeen Maisa käyttäytyi erittäin normaalisti. Aloin jo jossain vaiheessa huolestua. Kyllähän raskaudesta jotain merkkejä pitäisi olla! Pientä unisuuden ja huomionkipeyden lisääntymistä oli havaittavissa, mutta oireet olivat sen verran lieviä, ettei niistä varmasti mitään voinut sanoa. Kyllähän sitä innokkaana pentuja odottaessa kuvittelee kaikenlaista.
20.1. tuli täyteen 21 päivää toisesta astutuksesta eli käytännössä 1/3 takana, 2/3 edessä. Seisomakuvassa ei vielä mahankasvua näy. Pientä pömpötystä kyllä oli jo tässä kohtaa nähtävissä. Tosin tästä huolimatta olin edelleen skeptinen. Kyllähän pienen pömpötyksenkin vielä voi kuvitella!
29.1. saavutettiin 30 päivän etappi ja tälle päivälle olin myös varannut ultrausajan. Vihdoinkin oli tarjolla varmistusta! Ja aivan mahtavaa, ultrassa näkyi 4 palleroa. Tämä on todella hyvä määrä. Norfolkeilla kun 2-3 pentua on tavallinen pentuekoko ja Maisakin oli syntyessään ainut pentu. Olin kuullut, että jotkut nartut saattavat vielä tämän ultrauksen jälkeenkin niin sanotusti luoda pentuja pois. Eläinlääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että tällainen vaatii jotain todella mullistavaa kuten sairauden. Meille on siis melko varmasti tulossa norfolk-mittapuun mukaan iso pentue! <3
Tänään on kulunut 34 päivää toisesta astutuksesta. Vatsan pömpötys on jo selventynyt, kuitenkaan varsinaisesta vatsan kasvusta ei vielä voi puhua. 42 päivän kohdalla pitäisi siirtyä tuhdimpaan penturuokaan. Kävinkin sitä jo tänään ostamassa ja ajattelin jo aloittaa siirtymisen. Ei tule sitten kerralla ruoanmuutosta. Hyvällä halulla meni pentunappuloilla höystetty iltaruoka-annos alas :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti