Noniin, tänään on kulunut 42 päivää toisesta astutuksesta eli enää 1/3 on edessäpäin. Hurjan nopeasti on aika kulunut. Vaikka eihän tämä koiran odotusaika niin kovin pitkä edes ole. Maisan vatsa on pyöristynyt jo jonkin verran. Tänään jo aloin miettiä, että miten valtava se sitten loppuvaiheessa mahtaa ollakkaan. Nythän ne pennut vasta alkavat kasvaa siellä vatsassa :O
Koitin taas ottaa uutta seisotuskuvaa vertailtavaksi ja totesin jälleen että koiran seisottaminen ja valokuvaaminen ei ole kovin helppoa yksin :D Tässä ehkä paras otos ja onhan se hieman pulleampi kuin edellinen :)
Mutta tämän saavuttaminen ei todellakaan ollut helppoa. Ensin Maisa ajatteli: "Hyppäänpä tästä tyhmältä pöydältä namien perässä tonne alas"
Koitettiinpa hommaa sitten kameran automaattilaukaisulla, jotta koiraa pääsi itse seisottamaan. En ollut oikein tyytyväinen tähänkään lopputulokseen :D
Maisa alkoi turhautua koko hommaan (kuten kuvaajakin). "Pitäisköhän tässä koittaa jotain temppuja? Käviskö vaikka maahanmeno?" Maisa ajatteli.
Tuo ensimmäinen ja eniten tyydyttävä otos oli loppujen lopuksi toiseksi viimeinen kuva jonka tuossa pöydällä pyörivästä koirasta jaksoin yrittää ottaa :D
Mutta voi että kun sormet kutisivat kun nostin koiran pöydälle. Sen karva alkaa olla jo järkyttävän pitkä ja olisi samantien tehnyt mieli vetää koko pörrö alas :D Sain sentään hillittyä itseni. Karva pitää nyppiä hieman ennen synnytystä, jotta minimoitaisiin mahdollinen karvan tippuminen synnytyksen jälkeen. Vielä pitäisi siis viikko tai kaksi malttaa, ehkä tuota sen aikaa katselee.
Mutta eipä tässä juuri raportoitavaa. Homma on hyvä lopettaa tanssiin! :)
Koitin taas ottaa uutta seisotuskuvaa vertailtavaksi ja totesin jälleen että koiran seisottaminen ja valokuvaaminen ei ole kovin helppoa yksin :D Tässä ehkä paras otos ja onhan se hieman pulleampi kuin edellinen :)
Mutta tämän saavuttaminen ei todellakaan ollut helppoa. Ensin Maisa ajatteli: "Hyppäänpä tästä tyhmältä pöydältä namien perässä tonne alas"
Koitettiinpa hommaa sitten kameran automaattilaukaisulla, jotta koiraa pääsi itse seisottamaan. En ollut oikein tyytyväinen tähänkään lopputulokseen :D
Maisa alkoi turhautua koko hommaan (kuten kuvaajakin). "Pitäisköhän tässä koittaa jotain temppuja? Käviskö vaikka maahanmeno?" Maisa ajatteli.
Tuo ensimmäinen ja eniten tyydyttävä otos oli loppujen lopuksi toiseksi viimeinen kuva jonka tuossa pöydällä pyörivästä koirasta jaksoin yrittää ottaa :D
Mutta voi että kun sormet kutisivat kun nostin koiran pöydälle. Sen karva alkaa olla jo järkyttävän pitkä ja olisi samantien tehnyt mieli vetää koko pörrö alas :D Sain sentään hillittyä itseni. Karva pitää nyppiä hieman ennen synnytystä, jotta minimoitaisiin mahdollinen karvan tippuminen synnytyksen jälkeen. Vielä pitäisi siis viikko tai kaksi malttaa, ehkä tuota sen aikaa katselee.
Mutta eipä tässä juuri raportoitavaa. Homma on hyvä lopettaa tanssiin! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti