Hiljaista, hiljaista

Nyt on molemmat pojat lähteneet kohti uusia seikkailuja. Ja kämppä tuntuu melko hiljaiselta kun ei kahta pikkupentua olekaan jaloissa pyörimässä ja vaatimassa leikkiä, ruokaa ja huomiota.

Sakkea tultiin hakemaan perjantaina ja ilmeisesti matka uuteen kotiin oli mennyt hyvin. Tekstiviestiä tuli, että heti oli syönyt eli ilmeisesti ei ihan hurjan järkyttynyt ollut maisemanvaihdoksesta. Saku ja Maisa eivät tuntuneet edes huomaavan, että yksi oli joukosta poissa. Kuitenkin illalla kun olisi nukkumaan pitänyt alkaa, alkoi itku. Ilmeisesti Sakulle hereillä ollessa riitti vallan mainiosti Maisan seura, mutta illalla olisi pitänyt päästä veljen viereen nukkumaan. Tilanne kuitenkin rauhoittui melko pian eikä koko yö mennyt valvoessa.

Saku lähti lauantaina ja otti myöskin maisemanvaihdoksen erittäin hyvin. Teksiviestin kommentti "on vauhti päällä" kertoo, että reaktio on ilmeisesti ollut melko samanlainen kuin Maisalla aikoinaan. Maisa kiersi kämpän kerran ympäri ja oli siitä eteenpäin kuin olisi aina meillä ollut :) Onneksi norfolkit ovat tällaisia reippaita pikkukavereita, jotka suhtautuvat melko tyynesti erilaisiin asiohin. Maisa on ottanut pentujen katoamisen todella rauhallisesti eikä kyllä silminnähden ole kaivannut niitä lainkaan. Taitaa vaan olla tyytyväinen, että pääsi taas olohuoneesta makuuhuoneeseen nukkumaan ja saa muutenkin taas olla huomion keskipisteenä.

Poikien perheiden kanssa oli alustavasti puhetta, että kesäkuussa olisi treffit. Pojat pääsisivät silloin sitten jälleen näkemään toisiaan ja äitiään ja voisin samalla trimmata pentukarvat pois. Toivottavasti tämä tosiaan saadaan kaikkien aikatauluihin sopimaan, olisi todella kiva nähdä molemmat pojat kerralla :)

Saas nähdä mitä tälle blogille nyt tapahtuu kun ei enää ole tarvetta pentujen kasvusta raportoida. Eiköhän tämä kuitenkin tule pidettyä, jos vaikka joskus jotain sanottavaa olisikin. Tosin luulen, että blogi saa luvan muuttaa pallero-osoitteestaan johonkin toiseen kunhan vain saan kennelnimeni.

Maisan kanssa meillä alkaa nyt karvankasvatus. Tai no Maisa kasvattaa ja minä jännitän vieressä saadaanko kunnon karva riittävän ajoissa aikaan. Näyttelyrintamalla tähtäimessä ovat heinäkuussa 4. päivä Pori, 18. päivä Mäntsälä ja 25. päivä Helsinki. Katsotaan nyt ilmoitanko näihin kaikkiin, vielä on hetki aikaa miettiä.

Viimeistä viedään

Se olisi sitten edessä viimeinen yö kun molemmat vavvat ovat täällä. Sakke lähtee huomenna uuteen kotiinsa ja Saku päivää myöhemmin. Vielä ei ole itku tullut ja olo on ihmeen rauhallinen. Katsotaan miten huomenna käy.

Siistin poikia hieman tänään, että ovat sitten hienoja lähtiessään. Tukka lähti molemmilta kuten myös sojottavat varvaskarvat :D Tuli ihan ison näkösiä poikia kun korvat ja pää on siistitty :) Tässä uudet kuvat:

Sakke melkein 8-viikkoisena

Saku melkein 8-viikkoisena.

Pojat on tänään myös madotettu. Kaikki tykötarpeet on hankittuna ja rekisteripaperit ovat saapuneet. Kaikki on siis valmista poikien lähtöön. Tai no kaikki muu on valmista paitsi minä. Maisasta en tiedä kun ei siltä oikein kysyä voi. Tuskin se ymmärtää, että pojat kohta lähtevät. Kovasti olen miettinyt mahtaakohan se olla helpottunut siitä, ettei kukaan enää pure jatkuvasti ja koita syödä tissiä vai tuleeko sille ikävä uusia pieniä leikkikavereitaan. Erittäin hyvä äiti Maisa on kyllä ollut, sitä ei käy kiistäminen. Varmaan Maisan kanssa kahdestaan sitten tuherretaan täällä itkua lauantai-iltana kun molemmat pojat ovat lähteneet. :D

Melkein jo itkettää

Enää alle viikko pentujen lähtöön. Äää, en mä halua noita päästää pois. Saken piti alunperin olla vielä viikko  pidempään eli vappuun asti, mutta eräästä tuhkapilvestä johtuen Saken perheen lomamatka peruuntui ja tulevatkin jo perjantaina hakemaan vavvaa kotiin. Saku lähtee lauantaina. Toisaalta onhan tuohon noiden lähtöön koko ajan valmistautunut ja alusta asti tiennyt etteivät tänne jää. Mutta ei kai siihen koskaan täysin voi valmistautua. Pari kuukautta on aika pitkä aika kuitenkin ja kovasti poikiin on ehtinyt jo kiintyä. Kevyesti voisin molemmat jättää kotiin kasvamaan :D

Torstaina käytiin poikien kanssa eläinlääkärillä tarkastuksissa ja sirutettavana. Laitoin rekisteröintipaperit samantien eteenpäin ja jo perjantaina asia olikin käsittelyssä Showlinkissä ja sain rekisteröintimaksut maksettua. Paperit siis saattavat hyvinkin ehtiä ennen poikien luovutusta. Ja pojat löytyvät jo koiranetistäkin! Saken nimeksi tuli Abrakadabra ja Sakun Alakazam. A-pentuja isänsä welhoiluja seuraillen :P Tarkastuksissa ei mitään kovin ihmeellistä todettu, terveitä poikia molemmat :) Sakella tosin toistaiseksi on lievä yläpurenta. Norfolkille tämä ei kuitenkaan kovin kummallista ole. Rotu on surullisen kuuluisa melko myöhään kehittyvistä purennoistaan ja pentuajan lievä yläpurenta on lähes toivottu ominaisuus, joka usein katoaa leukojen kasvaessa eri tahtiin. Toivottavasti näin käy Sakenkin kohdalla.

Mitään muuta kovin kummallista tässä viikon aikana ei olekkaan tapahtunut. Pojat kasvavat ja leikkivät kovasti. Hereilläkin jaksetaan jo olla pidempiä aikoja kerralla. Melkoisia riiviöitä nuo ovat jo, jatkuvasti ollaan puremassa mattoa, sohvaa tai jotain muuta sopimatonta. Leluja on lattialla levällään kuin lapsiperheessä konsanaan. Yritys on kova, että hampaiden välissä olisi välillä jotain sallittuakin :)

Kuvia ei nyt tällä kertaa ole kun en oikein ole jaksanut kuvailla. Poikien kuvaaminen ei ole enää niin yksinkertaista kun virtaa riittää ja kumpikaan ei pysy sekuntiakaan paikallaan. Paitsi nukkuessa. Eikä aina viitsisi unikuviakaan ottaa :D Pitää kyllä tämän viikon aikana vielä kuvailla ennen kuin pojat lähtevät.

Mahtaakohan sitä illalla lainkaan saada untakaan nyt kun tuli tuo Sakenkin lähtöuutinen. Vaikka onhan se kiva, että perhe saa vavvansa kotiin. Pitää vaan koittaa ajatella sitä, miten mukavalta silloin tuntui kun Maisa tuli meille :)

Ulkoilua ja jälleen viikkosynttärit

Pojat täyttivät tänään 6 viikkoa. Alkavat olla aika korstoja jo. Saku painaa noin 1400g ja Sakke 1200g. Molemmilta sujuu jo kävelyn lisäksi juoksu ja monenlaiset hyppyhepulit. Painiminenkin ilmeisesti on kivaa ja siihen kuuluu nykyään jo varsin kovaääninen murina. Vihaisia petoja! :D

Tänään pojat pääsivät ensimmäistä kertaa ulkoilmaa haistelemaan. En ole niitä täällä oikein viitsinyt ulos viedä kun ei omaa pihaa ole ja muutenkin maasto on ollut kovin märän ja kuraisen oloista. Nyt alkoi kuitenkin jo näyttää sopivan kuivalta ja ilma oli muutenkin mitä mahtavin aurinkoinen kevätilma. Niinpä pojat pistettiin häkkiin, häkki autoon ja paineltiin Ulvilaan ulkoilemaan. Kovasti tuntuivat tykkäävän eikä uutta ympäristöä aristeltu yhtään. Kovin kauas pojat eivät vielä uskaltautuneet mutta paimentamista riitti silti kun kaikkea olisi pitänyt maistaa. Pieni oksien ja ruohon maistelu on vielä sallituissa rajoissa, mutta kun myös istutukset ja kaninpapanat olisivat maistuneet niin hieman piti paimentaa sopivampaan suuntaan.

  Saku löysi pihalta pääsiäisruohoa

Ja Sakelle maistui pieni keppi :)

Koitettiin ottaa pojista myös ensimmäiset hienot seisotuskuvat. Onnistuminen oli vähän kyseenalaista. Pojat eivät tahdo oikein seistä ryhdikkäästi vielä kun kaikki tassut ovat menossa eri suuntiin. Tässä nyt kuitenkin jonkinmoiset 6-viikkoiskuvat pojista:

Sakke 6 viikkoa

Saku 6 viikkoa

Pojat alkavat olla jo niin isoja, että tuntuu, että niillä on jo omat luonteet, mielilelut ja erikoisuudet. Saku on täysin epäröimätön, kaikkialle tunkeva pyylevä nallekarhu, joka nukkuu selällään ja pitää muovisten asioiden pureskelusta. Sakke taas on toisinaan hieman harkitsevampi filosofi toisinaan taas väsymätön taistelija, joka painissa selättää isokokoisemman veljensä. Onhan se hienoa, että pojat kasvavat ja niiden touhuja on oikein ilo seurata. Toisaalta kuitenkin koko ajan lähestyy se hetki kun noista pienistä pörröpedoista pitää luopua. Kaksi viikkoa enää. Niin se aika on vierähtänyt. Huh. Onneksi kaikki on mennyt todella hienosti ja kasvattajanurani on siis alkanut varsin mukavasti lähes pelkästään positiivisissa merkeissä. (Kasvattajanurasta puheenollen, kasvattajanimeni oli tämän kuun koiramme-lehdessä anottujen listalla) Pitää nyt koittaa vielä viimeiset hetket nauttia poikien seurasta ajattelematta sen kummemmin etukäteen tulossa olevia mahdollisia itkuja. Vaikealta se silti tuntuu. Miten muka voin pärjätä ilman näitä suloisia naamoja?

Koiranpennun pääsiäinen

Pojat kasvavat kasvamistaan ja ovat jo reippaita pieniä miehenalkuja. Kävelyharjoitukset alkavat pikkuhiljaa vaihtua juoksuharjoituksiin ja kiinteää ruokaa syödään jo monta kertaa päivässä. Eilen kävi jälleen pennunkatsojia ja molemmilla pojilla onkin nyt kodit tiedossa. Saku lähtee Nummelaan ja Peetu Vantaalle. Tosin Peetu ei enää olekaan Peetu. Uudella perheellä oli nimi jo valmiina joten poika kulkee tästä lähin nimellä Sakke. Hieman tuntuu koomiselta sanoa poikia Sakuksi ja Sakeksi, mutta eiköhän Sakukin vielä uuden nimen saa :)

Mutta mitä kuuluu pienen pennun pääsiäiseen? No tietenkin kävelyharjoituksia (kuvassa Sakke).

Mitäpä pääsiäinen olisi ilman leikkimistä (kuvassa Sakke)

ja vähän lisää leikkimistä (kuvassa Maisa ja Saku)

ja vielä lisää :) (kuvassa Maisa ja Sakke)

Välillä pitää tankata (kuvassa Saku)

ja maistella vähän muutakin. Saku tykkää maistaa lautasta aina ruokailun ohessa, mutta molemmille maistuu myös sohvankulma, matonhapsut ja monet monet muut vastaan tulevat asiat.

Kaiken tämän jälkeen pikkupennulle maistuu kunnon tirsat. (kuvassa Saku)

Mukavaa pääsiäistä minulta, Maisalta ja tietenkin Sakulta ja Sakelta!