maanantai 19. huhtikuuta 2010

Melkein jo itkettää

Enää alle viikko pentujen lähtöön. Äää, en mä halua noita päästää pois. Saken piti alunperin olla vielä viikko  pidempään eli vappuun asti, mutta eräästä tuhkapilvestä johtuen Saken perheen lomamatka peruuntui ja tulevatkin jo perjantaina hakemaan vavvaa kotiin. Saku lähtee lauantaina. Toisaalta onhan tuohon noiden lähtöön koko ajan valmistautunut ja alusta asti tiennyt etteivät tänne jää. Mutta ei kai siihen koskaan täysin voi valmistautua. Pari kuukautta on aika pitkä aika kuitenkin ja kovasti poikiin on ehtinyt jo kiintyä. Kevyesti voisin molemmat jättää kotiin kasvamaan :D

Torstaina käytiin poikien kanssa eläinlääkärillä tarkastuksissa ja sirutettavana. Laitoin rekisteröintipaperit samantien eteenpäin ja jo perjantaina asia olikin käsittelyssä Showlinkissä ja sain rekisteröintimaksut maksettua. Paperit siis saattavat hyvinkin ehtiä ennen poikien luovutusta. Ja pojat löytyvät jo koiranetistäkin! Saken nimeksi tuli Abrakadabra ja Sakun Alakazam. A-pentuja isänsä welhoiluja seuraillen :P Tarkastuksissa ei mitään kovin ihmeellistä todettu, terveitä poikia molemmat :) Sakella tosin toistaiseksi on lievä yläpurenta. Norfolkille tämä ei kuitenkaan kovin kummallista ole. Rotu on surullisen kuuluisa melko myöhään kehittyvistä purennoistaan ja pentuajan lievä yläpurenta on lähes toivottu ominaisuus, joka usein katoaa leukojen kasvaessa eri tahtiin. Toivottavasti näin käy Sakenkin kohdalla.

Mitään muuta kovin kummallista tässä viikon aikana ei olekkaan tapahtunut. Pojat kasvavat ja leikkivät kovasti. Hereilläkin jaksetaan jo olla pidempiä aikoja kerralla. Melkoisia riiviöitä nuo ovat jo, jatkuvasti ollaan puremassa mattoa, sohvaa tai jotain muuta sopimatonta. Leluja on lattialla levällään kuin lapsiperheessä konsanaan. Yritys on kova, että hampaiden välissä olisi välillä jotain sallittuakin :)

Kuvia ei nyt tällä kertaa ole kun en oikein ole jaksanut kuvailla. Poikien kuvaaminen ei ole enää niin yksinkertaista kun virtaa riittää ja kumpikaan ei pysy sekuntiakaan paikallaan. Paitsi nukkuessa. Eikä aina viitsisi unikuviakaan ottaa :D Pitää kyllä tämän viikon aikana vielä kuvailla ennen kuin pojat lähtevät.

Mahtaakohan sitä illalla lainkaan saada untakaan nyt kun tuli tuo Sakenkin lähtöuutinen. Vaikka onhan se kiva, että perhe saa vavvansa kotiin. Pitää vaan koittaa ajatella sitä, miten mukavalta silloin tuntui kun Maisa tuli meille :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti