Ruokavalion muutos ja kauneudenhoitoa

Pojat saivat eilen ensimmäisen kiinteän ateriansa. Tai voiko tuota nyt niin kovin kiinteäksi sanoa, jauhelihasta, vedestä ja kermaviilistä tehtyä velliä. :) Saku omaan pulskaan tyyliinsä sopien nuuskaisi ruokaa kerran ja alkoi samantien nuolla sitä lautaselta. Peetulla oli vauhti päällä eikä syöminen oikein tahtonut kiinnostaa. Sormenpäästä sekin kuitenkin maisteli mössöä ja näytti ihan pitävän siitä. Melko sotkuista hommaa se syöminen kyllä oli. Velliä oli molempien leuoissa, etutassuissa ja sitten tietysti vähän joka paikassa muuallakin kun velipoika sattui sopivasti sotkuisella kuonollaan tökkimään.

Pojat olivat siis ihan kiinnostuneita uudesta ruokavaliostaan. Ruokailussa ongelmaksi muodostuikin ainoastaan poikien yli-innokas äiti. Miksei kukaan kasvattajakurssilla tai missään muuallakaan ole kertonut mitä emolle kuuluu tehdä silloin kun pennuille antaa ruokaa!? :D Maisahan olisi syönyt koko sotkun ennen kuin pojat ehtivät edes vilkaista sitä. Maisan kiinni pitelystä johtuen ruokailusta ei ole kuvia :D Ehkäpä sitä tänään voisi koittaa vähän oven taakse laittaa niin saisi sotkemisen ikuistettuakin. Saas nähdä tuleeko huuto.

Ja Maisasta puheen ollen, siistin sitä tuossa äsken vähän. Ja voi jummi, että siitä lähtee pohjavillaa! Jos joku elää siinä kuvitelmassa, ettei nypittäviltä roduilta lähde lainkaan karvaa, niin tervetuloa vaan tänne katsomaan millainen karvapilvi pienellä kampauksella saadaan aikaan :D Mulla taitaa kohta olla kalju koira kun se nyt muutenkin on aika lyhyessä karvassa ja sitten vielä pudottaa pohjavillansa pois. Onneksi on sentään kesä tulossa niin ei aivan palele tuolla pihalla ilman villatakkiaan :) Poikien kynnetkin tuli leikattua. On ne vaan vieläkin niin mahdottoman pieniä, että ihan jännittää kun saksien kanssa sohii. Onneksi sentään eivät vielä tajua protestoida tuota toimitusta vastaan.

Jep, jep, etätyöpäivä well spent! ;)

Kävelyharjoituksia ja hännänheilutuksia

Pari viikkoa on kulunut edellisestä kirjoituksesta ja sinä aikana on tapahtunut aika paljon. Pennut kehittyvät suorastaan silmissä. Viikko sitten alkoi silmien avautuminen. Peetu-poika osoittautui pienemmästä koostaan huolimatta kehittyneemmäksi ja availi silmiään jo lauantaina. Sakun silmät aukesivat hieman jo sunnuntaina mutta paremmin vasta maanantaina eli pari päivää veljen perässä.

Peetun säihkysilmät sunnuntaina 14.3.2010

Nyt viimeisen viikon aikana on tapahtunut paljon. Päivä päivältä saa todeta jomman kumman oppineen jotain uutta. Hereilläkin ollaan jo enemmän kuin ennen, joten minunkin tulee vietettyä enemmän aikaa pentulaatikon reunalla poikien touhuja seuraillen. Ensimmäiset kävelyharjoitukset tehtiin jo viikon puolenvälin paikkeilla. Pikku-Peetu saakin jo mahansa maasta ylös. Hetken poika tutisee pienillä jaloillaan ennen kuin lätkähtää taas mahalleen. Sakun suuri koko kostautuu tässä asiassa eikä poika vielä ole lainkaan niin hyvä kävelemään kuin Peetu. Eteneminen on edelleen mönkimistä vanhaan malliin. Koitin kovasti kuvata Peetun kävelyharjoituksia, muttei siitä mitään tullut. Joko olin liian hidas ja Peetu on jo mahallaan ennen kuin saan kuvan otettua tai sitten Maisa tai Saku oli edessä. Ehkä sitten myöhemmin kun ovat jo hieman varmempia jalkoineen.

Näin meillä nukutaan :D

Leikkiminenkin on jo alkanut. Tai voiko tuota nyt leikkimiseksi vielä sanoa, mutta kuitenkin. Kaveria pitää välillä ohi mennen purra nenästä tai korvasta. Tämän touhun aikana on myös havaittavissa jotain hännänheilutuksen kaltaista. On kyllä maailman suloisinta kun tuo pieni hännänpötkylä sojottaa suoraan ylöspäin ja väpättää samalla kun tassulla vähän lätkäisee veljeä naamaan. :D Myös Maisa koittaa leikittää pentuja jo vaikkei niistä vielä sille painikaveriksi oikein ole. Ehkä viikon päästä jo :)

Me osataan jo tapella!

Puren sua korvasta!!

Ensimmäiset pennunkatsojatkin kävivät eilen. Pennuista luopuminen on nyt askeleen lähempänä. Onneksi nuo vielä kuitenkin vähän aikaa ovat täällä minun ilonani. En uskalla edes ajatella sitä itkua mikä noiden lähdöstä tulee.

Saku ja Peetu 3 viikkoa

Peetu-palleroinen

Iso-Saku

Syntymäpäivähumua

Pojat täyttivät tänään yhden viikon ja minullakin on tänään syntymäpäivä. Juhlatunnelmaa on siis ilmassa. :)

Kulunut viikko on mennyt keskimäärin mukavasti. Huonoa on ollut se, että unta on ollut kovin vähän tarjolla. Maisan levottomuus ei loppunut ensimmäiseen yöhön vaan jatkui yö toisensa jälkeen. Levottomuuden laatu kuitenkin muuttui pikkuhiljaa oikeasta levottomuudesta enemmänkin kiusantekoon. Maisa taisi olla sitä mieltä, että myös minun pitäisi osallistua pentujen hoitoon ja öiden vakiotoimiin kuului sängyn reunalla pystyssä seisominen ja suoraan korvaan huutaminen. Loppujen lopuksi perjantaina Maisa sai sitten lähtöpassit makuuhuoneesta ja pieni perhe muutti olohuoneeseen. Illalla nukkumaan mentäessä ovi laitettiin tiukasti kiinni. Pelkäsin pahinta ja ajattelin, että tiedossa olisi useita tunteja huutoa, ennen kuin Maisa hyväksyis kohtalonsa. Kaikki sujui kuitenkin hienosti. Muutaman minuutin vaimean protestoinnin jälkeen yö oli hiljainen. Ja kylläpäs uni maistuikin hyvältä kuuden huonosti nukutun yön jälkeen!

Yöllisiä ongelmia lukuun ottamatta meillä on mennyt oikein hienosti. Pojat syövät hyvin ja siten myös kasvavat melkoista vauhtia. Saku on hieman Peetua ahneempi ja siksi myös isompi. Peetu tulee kovaa vauhtia perässä, joten syytä huoleen ei ole vaikka paino aluksi laskikin. Saku on jo tuplannut syntymäpäinonsa, Peetulta puuttuu vielä jokunen gramma. Poikien kasvu ja voimistuminen näkyy vaa'an lukemien lisäksi myös voimakkaammassa imussa, nopeammassa ryömimisessä ja äänekkäämmässä protestoinnissa silloin kun nälkä yllättää. Kaikki siis hyvin. Innolla jo odotan, että silmät aukeavat ja poikien maailma alkaa hieman laajentua.

Kaverin kainalossa on hyvä pötköttää :)

Tässä vielä "viralliset" 1-viikkoiskuvat hienosti vaaleansinisellä taustalla :) Peetu vasemmalla, Saku oikealla.

Synnytyksen jälkeistä väsymystä

Pennut ovat vihdoin täällä! Kaksi pientä poikaa saapui sunnuntaiaamuna sulostuttamaan arkeamme.

Synnytys käynnistyi lauantaiaamuna kuuden aikoihin. Tai ainakin kuudelta heräsin siihen, että Maisa kuljeskeli levottomana, läähätti ja kävi petaamassa pentulaatikkoa, petiään ja mattoja. Aluksi ajattelin, että kyllä se siitä rauhottuu ja käänsin vain kylkeä. Eipä rauhoittunut. Ulkoiluttaminenkaan ei saanut Maisaa rauhoittumaan, joten aloin vakuuttua siitä, että se on oikeasti menoa nyt. Hiljaa mielessäni toivoin nopeaa avautumisvaihetta, mutta yritin samalla myös varautua yli vuorokaudenkin odotteluun. Kun pentuja ei alkuillasta vielä kuulunut, olin melko varma, että yöllähän se sitten tapahtuu. Suurin osa pennuista taitaa päättää tulla maailmaan vuorokauden pimeimpinä tunteina.

Maisan avautumisläähättelyt ja avautumissvaiheessa hoidettu "ensimmäinen pentu"

Ponnistaminen alkoi 01:50. Kasvattajakurssimateriaalin ja netistä lukemani perusteella ensimmäisen pennun pitäisi saapua maailmaan viimeistään tunnin päästä ensimmäisistä ponnistuksista. Ponnistaminen jatkui ja jatkui ja kun tunti oli kulunut ei pentua vieläkään kuulunut. Pieni paniikki alkoi muodostua. Onneksi eläinlääkärin numeron lisäksi hollilla oli myös erään kokeneemman kasvattajan numero. Hän oli luvannut illalla ottaa puhelimen viereensä nukkumaan mennessä ja soittaa saisi koska vain. Päätin turvautua tähän "kilauta kaverille"-oljenkorteen. Vastaus oli onneksi rauhoitteleva. Hätää ei vielä ollut, joskus koira saattaa ponnistaa ensimmäistä pentuaan pari tai kolmekin tuntia. Sovittiin, että puolen tunnin päästä soitan uudelleen ja kerron mikä on tilanne. Mitään muutosta ei puolessa tunnissa tapahtunut. Ponnistaminen jatkui eikä pentua näkynyt. Synnytyskanavassa ei tuntunut olevan ketään edes tulossa. Päätettiin vaihtaa puhelintuki lähitukeen ja kasvattajatutorini lähti ajamaan paikalle.

Noin puolen tunnin päästä kun apu saapui paikalle, oli homma edennyt sen verran, että jotain näytti jo olevan tulossa. Tietoa ei kuitenkaan ollut siitä oliko kyseessä vasta uloimmat kalvot vai jo pentu. Ponnistaminen jatkui. Jossain vaiheessa todettiin, että tulossa oli todellakin pentu. Kovin tiukassa se tuntui kuitenkin olevan. Päivystävän eläinlääkärin numero kaivettiin esiin joskus viiden aikaan kun ponnistamista oli jatkunut jo 3 tuntia. Puhelimeen vastannut nainen kyseli synnytyksen tilanteesta ja etenemisestä. Hän ehdotti vielä, että kävisimme ulkona kävelyttämässä Maisaa. Sitten voisin soittaa uudelleen ja eläinlääkäri herätettäisiin leikkaamaan.

Emme kuitenkaan koskaan päässeet ulos asti. Pentu syntyi kovan ponnistelun jälkeen 05:20 eteiseen. Pelkäsin pahinta, koska pentu oli ollut synnytyskanavassa jumissa niin pitkään. Se oli kuitenkin hyvässä kunnossa, 194 grammainen poikavauva. Norfolkiksi iso ja siksi kai niin tiukassa olikin. Eläinlääkärin puhelimeen vastannut nainen soitti hetkeä myöhemmin takaisin ja kysyi, mikä on tilanne. Hyvää palvelua :)

Maisa tutkii ensimmäistä pentuaan.

Maisa oli ensimmäisestä pennusta selvästikin shokissa. Suuren pennun punnertaminen oli selvästi tehnyt kipeää eikä vinkuva pentu tuntunut kiinnostavan yhtään. Pienen mietiskelyn jälkeen Maisa kuitenkin suostui hieman sitä nuolemaan ja pentu laitettiin imemään elämänsä ensimmäiset maitohuikat.

Toinen pentu syntyi 06:24 selvästi pienemmillä ponnistuksilla. Valitettavasti tämä pentu, pieni tyttö, syntyi kuitenkin kuolleena. :( Pentu oli jotenkin aliravitun ja alikehittyneen oloinen ja harmaa. Toisen pennun syntyminen sai kuitenkin Maisan äidinvaistot heräämään ja esikoinen saikin tämän jälkeen entistä parempaa hoitoa.

Kolmas pentu syntyi 07:15. Jälleen potra poika, 198 grammaa. Terhakka poika ja heti alkuun parempi imijä kuin ensimmäinen.

Kolmannen pennun jälkeen aloimme miettiä vieläkö meille olisi tarjolla se ultrassa luvattu neljäs. Uutta ponnistamista ei kuitenkaan tuntunut kuuluvan ja vatsaa tunnustelemalla ei tuntunut pennun kokoista klönttiä. Tässä kohtaa apu lähti pois paikalta, kun homma näytti olevan ohi ja enköhän minä jo pärjäisi vaikka sieltä sitten vielä yksi tulisikin. Neljättä ei kuitenkaan tullut. Ultrassa on joko jotain katsottu väärin tai sitten yksi alkio on kadonnut.

Maisa rauhoittui synnytyksen jälkeen mukavasti pentujen viereen imettämään ja hoitamaan niitä. Neljän pennun sijaan meillä olikin nyt kaksi, mutta olo oli silti onnellinen ja tyytyväinen. Ja saamastani avusta olen enemmän kuin kiitollinen. Ilman sitä olisimme varmaankin päätyneet turhaan keisarinleikkaukseen.

Halusin pojille niin sanotut työnimet, jotta niistä puhuminen olisi helpompaa. Ykkönen ja Kakkonen eivät oikeen tuntuneet mukavilta. Koska pojat syntyivät kesken olympiahumun, sai ykköspoika kunnian kantaa Suomen ainoan hopeamitalistin nimeä. Synnytyksen kanssa samaan aikaan käytiin Suomelle voitokas jääkiekon pronssiottelu, joten kakkospoika sai joukkueen kapteenin nimen. Tässä hieman vauvakuvia :)

Maisa ja pojat

Peetu ja Saku

Saku poseeraa :)

Maisa hoitaa Sakua.

Peetu takana, Saku edessä.

Illalla poikien punnitseminen kertoi, ettei Peetu ollut syönyt yhtä hyvin kuin Saku. Paino oli pudonnut lähes 10% syntymäpainosta. Pojalle oli siis tiedolla erityistarkkailua ja tissiopetusta.

Ensimmäinen yö pentujen kanssa oli aivan hirveä. Rauhallisesti sujuneen päivän jälkeen Maisa hermostui iltaa kohti. Se kulki levottomana ja vinkui. Paikoitellen voisi joka puhua kiljumisesta, sen verran kovaa ääntä siitä lähti. Terveisiä vaan naapureille! Minua kyllä varoitettiin siitä, että maidontuotannon käynnistyminen aiheuttaa levottomuutta, mutta ihan tällaista en osannut odottaa. Yö meni hyvin pätkittäisesti nukkuessa. Välillä heräsin Maisan huutoon ja välillä pentujen. Maisa petasi pentulaatikkoa niin, että pojat vierivät pitkin ja poikin. Parin tunnin välein olin ylhäällä ja varmistin, että etenkin Peetu syö hyvin. Saku on sen verran kova imemään, ettei siitä juuri huolta tarvitse kantaa.

Nyt kaikki on taas rauhallista. Maisa on suurinpiirtein rauhoittunut käyden kyllä edelleen silloin tällöin haahuilemassa hieman vinkuen. Pojat syövät hyvin ja aamupunnitus puoli seitsämän aikaan osoitti, että Peetukin on saanut syödäkseen. Vielä ei syntymäpainoa olla saatu takaisin, mutta painonnousu iltaan verrattuna oli suurempi kuin Sakulla. Eiköhän noista vielä tasaiset pojat tule. :)

Väsymys on kyllä melkoinen kun edellisenä yönä ei ole nukkunut lainkaan pieniä aamu-unia lukuun ottamatta ja viime yö meni myös hyvin pätkittäisellä ja niukalla unella. Toivottavasti ensi yö on rauhallisempi.