Pennut ovat vihdoin täällä! Kaksi pientä poikaa saapui sunnuntaiaamuna sulostuttamaan arkeamme.
Synnytys käynnistyi lauantaiaamuna kuuden aikoihin. Tai ainakin kuudelta heräsin siihen, että Maisa kuljeskeli levottomana, läähätti ja kävi petaamassa pentulaatikkoa, petiään ja mattoja. Aluksi ajattelin, että kyllä se siitä rauhottuu ja käänsin vain kylkeä. Eipä rauhoittunut. Ulkoiluttaminenkaan ei saanut Maisaa rauhoittumaan, joten aloin vakuuttua siitä, että se on oikeasti menoa nyt. Hiljaa mielessäni toivoin nopeaa avautumisvaihetta, mutta yritin samalla myös varautua yli vuorokaudenkin odotteluun. Kun pentuja ei alkuillasta vielä kuulunut, olin melko varma, että yöllähän se sitten tapahtuu. Suurin osa pennuista taitaa päättää tulla maailmaan vuorokauden pimeimpinä tunteina.
Maisan avautumisläähättelyt ja avautumissvaiheessa hoidettu "ensimmäinen pentu"
Ponnistaminen alkoi 01:50. Kasvattajakurssimateriaalin ja netistä lukemani perusteella ensimmäisen pennun pitäisi saapua maailmaan viimeistään tunnin päästä ensimmäisistä ponnistuksista. Ponnistaminen jatkui ja jatkui ja kun tunti oli kulunut ei pentua vieläkään kuulunut. Pieni paniikki alkoi muodostua. Onneksi eläinlääkärin numeron lisäksi hollilla oli myös erään kokeneemman kasvattajan numero. Hän oli luvannut illalla ottaa puhelimen viereensä nukkumaan mennessä ja soittaa saisi koska vain. Päätin turvautua tähän "kilauta kaverille"-oljenkorteen. Vastaus oli onneksi rauhoitteleva. Hätää ei vielä ollut, joskus koira saattaa ponnistaa ensimmäistä pentuaan pari tai kolmekin tuntia. Sovittiin, että puolen tunnin päästä soitan uudelleen ja kerron mikä on tilanne. Mitään muutosta ei puolessa tunnissa tapahtunut. Ponnistaminen jatkui eikä pentua näkynyt. Synnytyskanavassa ei tuntunut olevan ketään edes tulossa. Päätettiin vaihtaa puhelintuki lähitukeen ja kasvattajatutorini lähti ajamaan paikalle.
Noin puolen tunnin päästä kun apu saapui paikalle, oli homma edennyt sen verran, että jotain näytti jo olevan tulossa. Tietoa ei kuitenkaan ollut siitä oliko kyseessä vasta uloimmat kalvot vai jo pentu. Ponnistaminen jatkui. Jossain vaiheessa todettiin, että tulossa oli todellakin pentu. Kovin tiukassa se tuntui kuitenkin olevan. Päivystävän eläinlääkärin numero kaivettiin esiin joskus viiden aikaan kun ponnistamista oli jatkunut jo 3 tuntia. Puhelimeen vastannut nainen kyseli synnytyksen tilanteesta ja etenemisestä. Hän ehdotti vielä, että kävisimme ulkona kävelyttämässä Maisaa. Sitten voisin soittaa uudelleen ja eläinlääkäri herätettäisiin leikkaamaan.
Emme kuitenkaan koskaan päässeet ulos asti. Pentu syntyi kovan ponnistelun jälkeen 05:20 eteiseen. Pelkäsin pahinta, koska pentu oli ollut synnytyskanavassa jumissa niin pitkään. Se oli kuitenkin hyvässä kunnossa, 194 grammainen poikavauva. Norfolkiksi iso ja siksi kai niin tiukassa olikin. Eläinlääkärin puhelimeen vastannut nainen soitti hetkeä myöhemmin takaisin ja kysyi, mikä on tilanne. Hyvää palvelua :)
Maisa tutkii ensimmäistä pentuaan.Maisa oli ensimmäisestä pennusta selvästikin shokissa. Suuren pennun punnertaminen oli selvästi tehnyt kipeää eikä vinkuva pentu tuntunut kiinnostavan yhtään. Pienen mietiskelyn jälkeen Maisa kuitenkin suostui hieman sitä nuolemaan ja pentu laitettiin imemään elämänsä ensimmäiset maitohuikat.
Toinen pentu syntyi 06:24 selvästi pienemmillä ponnistuksilla. Valitettavasti tämä pentu, pieni tyttö, syntyi kuitenkin kuolleena. :( Pentu oli jotenkin aliravitun ja alikehittyneen oloinen ja harmaa. Toisen pennun syntyminen sai kuitenkin Maisan äidinvaistot heräämään ja esikoinen saikin tämän jälkeen entistä parempaa hoitoa.
Kolmas pentu syntyi 07:15. Jälleen potra poika, 198 grammaa. Terhakka poika ja heti alkuun parempi imijä kuin ensimmäinen.
Kolmannen pennun jälkeen aloimme miettiä vieläkö meille olisi tarjolla se ultrassa luvattu neljäs. Uutta ponnistamista ei kuitenkaan tuntunut kuuluvan ja vatsaa tunnustelemalla ei tuntunut pennun kokoista klönttiä. Tässä kohtaa apu lähti pois paikalta, kun homma näytti olevan ohi ja enköhän minä jo pärjäisi vaikka sieltä sitten vielä yksi tulisikin. Neljättä ei kuitenkaan tullut. Ultrassa on joko jotain katsottu väärin tai sitten yksi alkio on kadonnut.
Maisa rauhoittui synnytyksen jälkeen mukavasti pentujen viereen imettämään ja hoitamaan niitä. Neljän pennun sijaan meillä olikin nyt kaksi, mutta olo oli silti onnellinen ja tyytyväinen. Ja saamastani avusta olen enemmän kuin kiitollinen. Ilman sitä olisimme varmaankin päätyneet turhaan keisarinleikkaukseen.
Halusin pojille niin sanotut työnimet, jotta niistä puhuminen olisi helpompaa. Ykkönen ja Kakkonen eivät oikeen tuntuneet mukavilta. Koska pojat syntyivät kesken olympiahumun, sai ykköspoika kunnian kantaa Suomen ainoan hopeamitalistin nimeä. Synnytyksen kanssa samaan aikaan käytiin Suomelle voitokas jääkiekon pronssiottelu, joten kakkospoika sai joukkueen kapteenin nimen. Tässä hieman vauvakuvia :)
Maisa ja pojat
Peetu ja Saku
Saku poseeraa :)
Maisa hoitaa Sakua.
Peetu takana, Saku edessä.Ensimmäinen yö pentujen kanssa oli aivan hirveä. Rauhallisesti sujuneen päivän jälkeen Maisa hermostui iltaa kohti. Se kulki levottomana ja vinkui. Paikoitellen voisi joka puhua kiljumisesta, sen verran kovaa ääntä siitä lähti. Terveisiä vaan naapureille! Minua kyllä varoitettiin siitä, että maidontuotannon käynnistyminen aiheuttaa levottomuutta, mutta ihan tällaista en osannut odottaa. Yö meni hyvin pätkittäisesti nukkuessa. Välillä heräsin Maisan huutoon ja välillä pentujen. Maisa petasi pentulaatikkoa niin, että pojat vierivät pitkin ja poikin. Parin tunnin välein olin ylhäällä ja varmistin, että etenkin Peetu syö hyvin. Saku on sen verran kova imemään, ettei siitä juuri huolta tarvitse kantaa.
Nyt kaikki on taas rauhallista. Maisa on suurinpiirtein rauhoittunut käyden kyllä edelleen silloin tällöin haahuilemassa hieman vinkuen. Pojat syövät hyvin ja aamupunnitus puoli seitsämän aikaan osoitti, että Peetukin on saanut syödäkseen. Vielä ei syntymäpainoa olla saatu takaisin, mutta painonnousu iltaan verrattuna oli suurempi kuin Sakulla. Eiköhän noista vielä tasaiset pojat tule. :)
Väsymys on kyllä melkoinen kun edellisenä yönä ei ole nukkunut lainkaan pieniä aamu-unia lukuun ottamatta ja viime yö meni myös hyvin pätkittäisellä ja niukalla unella. Toivottavasti ensi yö on rauhallisempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti