Pari viikkoa on kulunut edellisestä kirjoituksesta ja sinä aikana on tapahtunut aika paljon. Pennut kehittyvät suorastaan silmissä. Viikko sitten alkoi silmien avautuminen. Peetu-poika osoittautui pienemmästä koostaan huolimatta kehittyneemmäksi ja availi silmiään jo lauantaina. Sakun silmät aukesivat hieman jo sunnuntaina mutta paremmin vasta maanantaina eli pari päivää veljen perässä.
Nyt viimeisen viikon aikana on tapahtunut paljon. Päivä päivältä saa todeta jomman kumman oppineen jotain uutta. Hereilläkin ollaan jo enemmän kuin ennen, joten minunkin tulee vietettyä enemmän aikaa pentulaatikon reunalla poikien touhuja seuraillen. Ensimmäiset kävelyharjoitukset tehtiin jo viikon puolenvälin paikkeilla. Pikku-Peetu saakin jo mahansa maasta ylös. Hetken poika tutisee pienillä jaloillaan ennen kuin lätkähtää taas mahalleen. Sakun suuri koko kostautuu tässä asiassa eikä poika vielä ole lainkaan niin hyvä kävelemään kuin Peetu. Eteneminen on edelleen mönkimistä vanhaan malliin. Koitin kovasti kuvata Peetun kävelyharjoituksia, muttei siitä mitään tullut. Joko olin liian hidas ja Peetu on jo mahallaan ennen kuin saan kuvan otettua tai sitten Maisa tai Saku oli edessä. Ehkä sitten myöhemmin kun ovat jo hieman varmempia jalkoineen.
Leikkiminenkin on jo alkanut. Tai voiko tuota nyt leikkimiseksi vielä sanoa, mutta kuitenkin. Kaveria pitää välillä ohi mennen purra nenästä tai korvasta. Tämän touhun aikana on myös havaittavissa jotain hännänheilutuksen kaltaista. On kyllä maailman suloisinta kun tuo pieni hännänpötkylä sojottaa suoraan ylöspäin ja väpättää samalla kun tassulla vähän lätkäisee veljeä naamaan. :D Myös Maisa koittaa leikittää pentuja jo vaikkei niistä vielä sille painikaveriksi oikein ole. Ehkä viikon päästä jo :)
Ensimmäiset pennunkatsojatkin kävivät eilen. Pennuista luopuminen on nyt askeleen lähempänä. Onneksi nuo vielä kuitenkin vähän aikaa ovat täällä minun ilonani. En uskalla edes ajatella sitä itkua mikä noiden lähdöstä tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti