Kulunut viikko on mennyt keskimäärin mukavasti. Huonoa on ollut se, että unta on ollut kovin vähän tarjolla. Maisan levottomuus ei loppunut ensimmäiseen yöhön vaan jatkui yö toisensa jälkeen. Levottomuuden laatu kuitenkin muuttui pikkuhiljaa oikeasta levottomuudesta enemmänkin kiusantekoon. Maisa taisi olla sitä mieltä, että myös minun pitäisi osallistua pentujen hoitoon ja öiden vakiotoimiin kuului sängyn reunalla pystyssä seisominen ja suoraan korvaan huutaminen. Loppujen lopuksi perjantaina Maisa sai sitten lähtöpassit makuuhuoneesta ja pieni perhe muutti olohuoneeseen. Illalla nukkumaan mentäessä ovi laitettiin tiukasti kiinni. Pelkäsin pahinta ja ajattelin, että tiedossa olisi useita tunteja huutoa, ennen kuin Maisa hyväksyis kohtalonsa. Kaikki sujui kuitenkin hienosti. Muutaman minuutin vaimean protestoinnin jälkeen yö oli hiljainen. Ja kylläpäs uni maistuikin hyvältä kuuden huonosti nukutun yön jälkeen!
Yöllisiä ongelmia lukuun ottamatta meillä on mennyt oikein hienosti. Pojat syövät hyvin ja siten myös kasvavat melkoista vauhtia. Saku on hieman Peetua ahneempi ja siksi myös isompi. Peetu tulee kovaa vauhtia perässä, joten syytä huoleen ei ole vaikka paino aluksi laskikin. Saku on jo tuplannut syntymäpäinonsa, Peetulta puuttuu vielä jokunen gramma. Poikien kasvu ja voimistuminen näkyy vaa'an lukemien lisäksi myös voimakkaammassa imussa, nopeammassa ryömimisessä ja äänekkäämmässä protestoinnissa silloin kun nälkä yllättää. Kaikki siis hyvin. Innolla jo odotan, että silmät aukeavat ja poikien maailma alkaa hieman laajentua.
Kaverin kainalossa on hyvä pötköttää :)
Tässä vielä "viralliset" 1-viikkoiskuvat hienosti vaaleansinisellä taustalla :) Peetu vasemmalla, Saku oikealla.
Kaverin kainalossa on hyvä pötköttää :)Tässä vielä "viralliset" 1-viikkoiskuvat hienosti vaaleansinisellä taustalla :) Peetu vasemmalla, Saku oikealla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti