Herkkuja

Maisa sai tänään Ronjalta ja emännältä kasan keitettyjä poron vasan luita ja toisen saman elukan raakoja leikkuurääppeitä. Ensimmäinen luu tuli jo syötyäkin, illalla testataan rääppeitä nappulan seassa. Kyllä pienillä asioilla saa pienen koiran isosti iloiseksi. :) Harmillisesti vaan nuo luut säröytyvät, keitettyjä kun ovat. Onneksi Maisa syö luunsa melko rauhallisen tyylikkäästi eikä edes yritä isoja paloja niellä. Pienellä vierestä vahtimisella säröt sai kerättyä pois sitä mukaa kun niitä syntyi.

Taas tekisi mieli liittää mukaan kuva koirasta ja sen luusta, mutta eipä tullut kameraa heiluteltua. Ihme laiskuri. Ehkä sitten ensi kerralla. (Taidan luvata niin joka kerta...)

Vastoinkäymisiä

Vaikka Maisa onkin määrittelemättömän mittaisella näyttelytauolla olisi minusta mukavaa käydä välillä näyttelyissä ihan katselemassakin. Tänä viikonloppuna on Helsingissä suuri näyttelyviikonloppu, tänään lauantaina Helsinki Winner ja huomenna sunnuntaina Voittaja 2010. Tarkoituksena oli toiseen näistä, todennäköisesti voittajaan, lähteä katselemaan ja haistelemaan näyttelytunnelmaa. Toisin kävi.

Eilen perjantaina hieman viiden jälkeen kun olimme lähdössä kauppaan meitä odotti parkkipaikalla varsin harmillinen näky. Joku oli lyönyt autosta takalasin sisään!!! Ei muuta kuin muutama neuvoa antava puhelu alkuun, sitten soittoa poliisille ja lopuksi järjestimme auton tuttujen autokatokseen säältä suojaan. Kauppareissu jäi hoidettavaksi jalan ja viikonlopun kaikki autoilua vaativat menot peruuntuivat. Tänään sitten aamupäivä menikin rikosilmoituksen ja vakuutusyhtiön vahinkoilmoituksen parissa. Veimme auton myös korjaamolle valmiiksi sisätiloihin odottelemaan maanantaita, jolloin päästään pohtimaan mahdollisia vakuutustarkastuksia ja korjauksia. Onneksi sentään ilkivaltavakuutus löytyy, että osa kuluista tulee katettua. Omavastuuta jää silti maksettavaksi 150 euroa. Samalta parkkipaikalta oli tuhottu toinenkin takalasi ja ilmeisesti TTY:n parkkipaikalta vielä lisää.

Harmistuminen on sanoinkuvaamattoman suuri. Vaikka hyvän vakuutuksen vuoksi taloudelliset menetykset jäävät melko kohtuullisiksi, ei tätä kaikkea harmia ja vaivaa voi korvata millään. Ja jää nyt sitten se Voittajakin näkemättä. Toivottavasti edes uuden lasin saa paikalleen kohtuullisessa ajassa. Pistää silmittömästi vihaksi tällainen tuhoaminen vain tuhoamisen ilosta. Huvinsa kullakin, mutta toisten omaisuuden saisi jättää rauhaan. (Lisää tähän vapaavalintainen kirosana)

Normalisoitumista havaittavissa

Taas on vierähtänyt pitkä tovi edellisestä tekstistäni. Tuo tovi on meillä kulunut melko pitkälti valeraskauden merkeissä. Pahimmillaan yötkin menivät osittain valvoessa kun Maisa vinkui "lastensa" perään ja petasi. Lelut tietenkin piilotettiin heti alkuunsa, jotteivat ne turhaan pitkittäisi ongelmaa. Nyt alkaa onneksi näyttää taas normaalilta ja tänään lelutkin otettiin esille arestista :)

Sakun piti alkukuusta mennä Lohjan toiseen pentunäyttelyyn, mutta jostain syystä ilmoittautumismaksu ei ollutkaan luvatusti siirtynyt näyttelystä toiseen. Väliin jäi siis tämäkin koitos. Katsotaan sitten keväällä kun ilmat taas kaunistuvat, josko pojat pääsisivät johonkin näytille. Tietenkin sillä edellytyksellä, että puuttuvat kivekset talven aikana löytyvät.

Maisan kanssa ollaan myös näyttelytauolla. En ole vielä päättänyt mihin mennään vai mennäänkö enää mihinkään, katsellaan sitäkin sitten kevätauringon lämmittäessä.

Valeraskauden lisäksi aika on nyt mennyt ihanasta talvesta nauttiessa. Maisa on aivan hulluna tuolla pöllyävässä pakkaslumessa. Se ei juokse eteenpäin vaan suorastaan lentää, hyvä jos tassut maahan osuvat jossain välissä :D Pienen koiran riemusta tulee itsellekin hyvä mieli. Ja onhan tuollainen kunnon talvisää ihana, onneksi ei ole loskaa. Tosin pakkasta en tämän enempää tarvitsisi, inhottavaa kun naama jäätyy lenkillä :P

Mukavaa talvea ja joulun odotusta kaikille! :)

Pentunäyttely Lohjalla 2.10.

Maisan pojat oli molemmat ilmoitettu Lohjalle pentunäyttelyyn. Odotin tätä kovasti, olihan kyseessä ensimmäinen näyttelykäyntini kasvattajana :) Valitettavasti meidän näyttelypäivä oli täynnä erinäisiä vastoinkäymisiä :/

Sakulle kävi niinkin hassusti, ettei pojalla ollut lainkaan rabiesrokotusta. Eläinlääkäri oli pistänyt vain toisen rokotteen eikä ollut sanallakaan maininnut rabiesta. Ja mistäpä koiranomistaja tuollaista voi tietää kun kyseessä on koiran ensimmäiset rokotukset. Kyllä alkoi ärsyttää! Onneksi sentään näyttelyn järjestäjän puolelta oltiin joustavia ja Sakun perhe sai siirrettyä osallistumismaksun kuukauden päästä olevaan uuteen pentunäyttelyyn.

Näyttelypäivä jatkui sitten pelkällä Saken esiintymisellä. Noh, sekään ei mennyt "niin kuin elokuvissa". Poika ei jostain syystä halunnut Showlink-areenalla liikkua. Ulkona käveli mukavasti, mutta heti halliin tuotaessa kieltäytyi kävelemästä. Ei edes grillimakkara ollut riittävä lahjus. Sakke sai ihan hyvän arvostelun, mutta liikkeitä ei tietenkään voitu arvostella. Lisäksi edelleen kadoksissa olevasta toisesta kiveksestä tuli palautetta, sijoittaa ei ilman sitä voi. Tämä on asia, josta eri tuomareilla on eri linja, pentunäyttelyissä puuttuva kives ei kaikkien mielestä ole vielä ongelma.

Tuomarina meidän rodussa Lohjalla oli Kimmo Mustonen, joka vasta harjoittelee N&N-rotuja. Folkkeja oli ilmoitettu 3, joista Saku tosiaan jäi heti alkuunsa pois. ROP-pennuksi tuli narttu Sanderfield Cupcake, joka siis Saken liikkumattomuuden ja kiveksettömyyden vuoksi oli ainoa KP:n saanut pentu.

Kaiken kaikkiaan päivä siis olisi voinut mennä paremminkin. Toivon vain, ettei poikien perheille jäänyt tästä kovin pahaa mieltä ja uskaltavat tulla näyttelyihin uudestaankin. Ja lisäksi pidän kovasti peukkuja sille, että vielä kaikki puuttuvat pallerotkin löytyisivät. Katsotaan miten käy. Tässä vielä lopuksi pari kuvaa koitoksesta Saken kanssa.

 Sakke pöydällä kaunistautumassa

 Ja sitten pöydällä poseeraamassa

 Saken liikkeet :P

Kuulumisten päivitystä

Olen varmaan kaikkien aikojen huonoin blogaaja. Viimeisestä kerrasta on vierähtänyt reilusti yli kuukausi eikä ole kyllä siitä ollut kyse, etteikö mitään kirjoitettavaa olisi ollut. Nyt lätkäisin sitten parit näyttelytulokset kerralla ja tässä tulevat loput kuulumisten päivitykset. Tai niistä tärkeimmät ainakin.

Tosiaan näyttelykausi päättyi meidän osalta melko surkeissa merkeissä, sinisiä ja punaisia nauhoja vain saatiin. Tällä hetkellä mieli on maassa näyttelyiden suhteen. Katsotaan miten tästä jatketaan ja mitä ensi vuosi tuo tullessaan. Varmaan pitäisi hankkia toinen koira näyttelytettäväksi :P

Helsingin näyttelyn jälkeen kävimme katsomassa molempia Maisan poikia. Pojilla on nyt ikää reilu 6kk. Ensin suuntasimme Vantaalle Saken luokse. Ovella tuli vastaan ihan eri koira kuin viimeksi. Poika oli kasvanut valtavasti! Tässä pari kuvaa pienen turkin siistimisen jälkeen.

Seuraavana etappina oli Nummela ja Saku perheineen. Jos Saken kasvu oli shokki niin Sakun oli vielä suurempi. Poika oli jo lähes yhtä korkea kuin äitinsä! Niin ne lapset kasvaa :) Tässä myös Sakun kuvat. 

Molemmat pojat ovat menossa 2.10. Lohjalle pentunäyttelyyn. Tarkoitus olisi poikia mennä sinne myös esittämään. Katsotaan kuka uskaltautuu myös kehään, kun molempiahan en samanaikaisesti voi näyttää. :)

Nyt minulle iski sellainen olo että piti kirjoittaa vielä jostain muustakin, muttei ole mitään hajua siitä mitä se olisi. Noh, jääpähän jotain seuraavaankin kertaan :D Ja se toivottavasti on hieman pikemmin kuin tämä nyt oli. Poimintana mainittakoon vielä, että kävin sunnuntaina elokuvissa katsomassa Angelina Jolien uuden rainan, Saltin, ja kyseisessä pätkässä päähenkilöllä oli lemmikkinään norfolkinterrieri :)

Mastery syysnäyttely, Helsinki 5.9.2010

Helsingin syysnäyttelyssä N&N-rodut arvosteli arvostettu Lesley Crawley, minkä vuoksi vuoden N&N-koirakisassakin oli tarjolla tästä näyttelystä tavallista suuremmpat pisteet. Tämän vuoksi norfolkkeja oli ilmoitettu 23 kappaletta ja norwicheja muhkeat 45. Varsin suuri osanotto meidän roduissamme siis. Folkeissa ROPiksi valittiin multivalio Jiffy Flashpoint ja VSPksi vieläkin multimpi valio (:P) Rotewan Fortuna. ERI-nauhoja jaettiin runsaasti, meille asti ei silti riittänyt :( Tuloksena EH ja avoimen luokan 3. sija. Tässä arvostelu:

"Correct for length of back and leg. Head rather small and not enough width of muzzle. Correct ears. Too short in neck and moved badly both ways. Good coat and tail and a happy temperament."

 

Tämä oli nyt tältä erää meidän viimeinen näyttely. Vähän ikävältä tuntuu kun tälle vuodelle ja pentujen jälkeisille näyttelyille oli korkeat odotukset ja tulokset olivat kerta toisensa jälkeen huonoja. Ensi kesänä varmaan koitetaan josko jostain pikkunäyttelyistä vielä tuloksia heruisi, mutta melko vahvasti olen jo antanut periksi. Ei taida Maisasta valiota tulla vaikka kuinka haluasin :(

Turun elonäyttely, Raisio 14.8.2010

N&N-tuomari: Tanya Ahlman-Stockmari, Suomi

Arvostelu:  

"Tänään hieman takakorkean yleisvaikutelman antava narttu, jolle toivoisin kokonaisuudessaan tasaisemman yleisvaikutelman. Otsapenger saisi olla korostuneempi. Kookkaat kevyet korvat. Kuono-osa saisi olla kauttaaltaan vankempi ja voimaampi. Riittävä raajaluusto, tilava runko. Kinnerahdas takaa seistessään. Oikeanlaatuinen karvapeite, mutta ei tänään parhaassa karvapeitteessä. Liikkuu ahtaasti takaa, ulkokierteisesti edestä. Saisi olla kauttaaltaan tiiviimmässä kunnossa."

Laatuluokka: AVO-EH

Eipä siis kovasti hyvää sanottavaa ollut :/ Norfolkkeja oli mukana yhteensä 3, joista uros Belleville What a Hooligan valittiin ROPiksi ainoana ERIn saaneena koirana.

N&N pääerikoisnäyttely Lohjalla 1.8.

Norfolkkien ja norwichien pääerikoisnäyttely pidettiin Lohjalla Showlinkin tiloissa. Ulkoilmatkin olisivat kyllä suosineet, mutta puheenjohtaja Juslin ilmoitti näyttelyn avauspuheenvuorossa Suomen suven olevan niin epäluotettava että erkkarit tullaan jatkossakin pitämään sisätiloissa :D Näyttely oli, kuten etukäteen arvelinkin, erinomaisesti järjestetty. Arvostelut hoituivat joutuisasti vaikkei erillistä kehätoimitsijaa ollut ja paikalla oli 3 harjoitusarvostelijaakin. Paikalle oli myös järjestetty todella monipuolinen buffetti, tarjolla oli kaikkea pullasta kinkkukiusaukseen asti, ja moni kehuikin sitä, että paikan päältä sai "ihan oikeaa" ruokaa. Ei tarvinnut nälissään kärsiä koko pitkää päivää.

Tuomarina erkkarissamme oli molemmille roduille Kari Järvinen, jonka linja oli varsin tiukka, mutta kuitenkin looginen ja tasaväkinen. Norfolkeissa ROPiksi valittiin valiouros Jiffy Flashpoint, joka on myös Maisan poikien isoisä. VSP oli nuorten luokan narttu Donut's Nectar. Wichien puolella voittaja oli (melkein voisi jo sanoa odotetusti) Nanstop Polkagris, joka on tänä vuonna kerännyt voittoja sellaista tahtia, että on vuoden näyttelykoirakilpailun kärkikahinoissa mukana ja samalla on noussut myös kaikkien aikojen parhaiten menestyneeksi Suomessa kasvatetuksi norwichinterrieriksi. Polkagris eli Konsta nousi myös koko näyttelyn Best in showksi voittaen Elviksen. Kerrassaan mahtavaa! Suuret onnittelut kasvattajalle, omistajille ja tietenkin Konstalle itselleen! Wichien VSP oli juniorinarttu Marwichin Idamaija.

Maisan osalta näyttely oli jatkoa lauantaina alkaneelle pudotukselle. Helsingin ERIn jälkeen saimme viikonloppuna EH:n ja H:n. Vähän kyllä kylvää tällainen viikonloppu tappiomielialaa. Onneksi päivä oli muuten erinomaisen mukava niin ei jäänyt turhan paljoa kaivelemaan. Ehkä sitten seuraavalla kerralla taas paremmin. Tässä arvostelu:

"Narttu, jolla on hyvänlaatuinen turkki. Pään, kallon ja kuonon tulisi olla vahvempi ja täyteläisempi. Hieman epävarmat korvat. Kaartaa häntäänsä liiaksi sivulle. Saisi olla paremmin kulmautunut edestä ja takaa. Liikkuu ahtaasti takaa ja epävakaasti edestä."

Ikaalisten ryhmänäyttely 31.7.

Aamulla Maisaa ulkoiluttaessa meinasi tulla vilu. Aloin jo miettiä, että tästäkö se syksy alkaa. Toivottavasti ei ihan vielä! Näyttelypäivä oli viileä, tuulinen ja satunnaisten sadekuurojen siivittämä. Syksyinen todellakin.

N&N tuomarina toimi Maija Mäkinen ja harjoitusarvostelijana Pirjo Aaltonen. Folkkeja oli paikalla 5 ja wichejä varsin nolosti vain yksi ainokainen. Folkeissa ROPiksi kruunattiin juniorinarttu Heilurihännän Black Cherry, VSP:ksi kiri Heilurihännän Angel Cake. Kakesta oli kasvanut varsin komea nuori mies, itse olen kyseisen uroksen nähnyt Kirsin luona pikkuisena pennunpalleroisena silloin kun Maisa astutettiin :) Maisan arvostelu oli pieni tiputus viimeviikkoisen arvostelun jälkeen ja teimme paluun EH-uralle. Tässä arvostelu:

"Feminiininen narttu, jolla hyvät mittasuhteet. Pyöreä kallo. Hyvät korvat + silmät + purenta. Vahva kallo, tilava runko. Tuhti kunto. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvin kiinnittynyt iloinen häntä. Hyvä karvapeite, joka saisi olla karkeampi. Liikkuu reippaasti, mutta taka-askel saisi olla voimakkaampi."

Hivenen on kyllä pakko kiukutella kehähenkilökunnan toiminnasta. Ensinnäkin: mielestäni tuomari sanoi tuon taka-askelkommentin jälkeen vielä "takaa hieman pihti", mutta tämä ei ole arvostelupaperiin asti päätynyt. Toiseksi: sijoittuessamme avoimessa luokassa toiseksi emme koskaan saaneet sijoitusnauhaa. Kehätoimitsija ei vain tuonut niitä. Kolmanneksi: arvostelua hakiessani sain itse kertoa sihteerille miten koirani on sijoittunut, koska merkintöjä ei oltu tehty arvostelulapulle. Myönnettäköön, että tuulinen ilma häiritsi suuresti papereiden ja nauhojen käsittelyä, mutta kyllä homma pitäisi silti hoitaa oikein loppuun saakka. Hieman myös hämmensi maksaa parkkimaksua siitä, että pysäköin autoni männy, männyn ja kiven väliin :P Noh, tulipa tämäkin nähtyä. Huomenna nokka kohti erkkaria, siellä on oletettavasti kaikki järjestettynä erinomaisesti kuten ennenkin :)

Helsingin kesänäyttely 25.7.

Helsingin näyttelyssä sää ei ollut yhtä paahteinen kuin Porissa, mutta varsin suosiollinen silti. Aamupäivä oli varsin aurinkoinen, iltapäivällä saatiin pari tippaa vettäkin. Varsinaisesta vesisateesta en kyllä puhuisi, minua kun ei sokerista ole tehty :)

Folkkeja oli ilmoitettu vaatimattomat 3 kappaletta. Kaikki narttuja, 1 pentu, 1 juniori ja 1 avoimen luokan koira eli meidän Maisa. Tuomarina toimi Annukka Paloheimo, joka valitsi ROPiksi juniorinartun Heilurihännän Black Cherry. Maisakin sai erinomaisen arvostelun ollen sitten paras narttu -kisan toinen ja saimme toisen varasertimme. Hieman nuo varasijat aina jäävät kaivelemaan, voitto kun jää niissä niin kovin vähästä kiinni, mutta katkaisimmepa ainakin EH-putkemme. Se oli jo suuri voitto sinäänsä! Ja erinomaisen arvostelun ansiosta menen kyllä mielellään samalle tuomarille uudemmankin kerran :) Tässä arvostelu:

"Hyvin tiivisrunkoinen. Karvapeite ei parhaassa kunnossa. Hyvin kaunis ilme. Hyvä purenta. Tasapainoinen pää. Riittävä luusto. Hyvä polvikulma. Kintereet saisivat olla voimakkaammat. Häntä kiertyy kohti selkää. Erinomainen ryhti. Hyvä liikerata."

 

Seuraavina koitoksina meillä on viikonloppuna Ikaalisten ryhmänäyttely sekä N&N-erkkari. Tuloksia ja arvosteluja tulee sitten taas koitosten jälkeen.

Nupun pennuista vielä sen verran että lapsoset ovat jo isoja, huomenna 7-viikkoisia ja alkavat sitten yksi kerrallaan lähteä kohti uusia seikkailuja uusissa kodeissa. Nuppu pääsi kotiin viikko sitten ja alkaa jo hiljalleen palautua imetyksestä. Karvanlähtö tosin on käsittämättömän runsasta. Vaikka ei se taida labbiksella koskaan kovin vähäiseksi jäädä :D Kamerassani on kuvia pennuista sekä 4- että 6-viikkoisina, mutta jostain syystä ne eivät ole sieltä itsekseen siirtyneet tietokoneelle ja muokkautuneet esityskuntoon. Kumma homma. Asian korjautuessa luvassa tännekkin pari kuvaa :)

Pori KV 4.7.2010

Porin koiranäyttelyssä säät suosivat. Tosin se oli odotettavissa, koska viime vuonna satoi. Porissa on tuntunut satavan joka toinen vuosi ja joka toinen kerta sitten paistaa oikein kunnolla :)

Norfolkkeja oli mukana 12 kappaletta, jotka tuomaroi Per Iversen Norjasta. ROPin arvon vei narttu Rotewan Fortuna ja VSPksi nousi Maisan poikien isä Heilurihännän Just Because. Maisan kohtaloksi jäi tyytyminen punaiseen EH-nauhaan ja avoimen luokan 3. sijaan. Tässä arvostelu:

"2,5 years. A bitch of good size. Very feminine in head. Would like slightly stronger head and bigger teeth. Good earcarriage. Would like touch more neck. Good body and topline. Hindquarters could be stronger. And today moving a bit close. Nice temperament."

Melko hyvä arvostelu siis, josta löytyy juurikin Maisan tyyppivika eli heikohko takapää ja ahtaat takaliikkeet. N&N-porukka piti kovasti tuomarista ja arvostelut olivat koirien näköisiä. Tästä innostuneena yhdistyksemme puheenjohtaja Johan Juslin kävi jututtamassa tuomaria ja kehumassa arvosteluja ja kysyipä sitten herraa arvostelemaan tulevaisuudessa N&N-erikoisnäyttelyynkin. Ilmeisesti vastaus oli myöntyvä, sillä norjalaistuomarimme liikuttui tästä kunniasta kyyneliin asti! :)

Labbiskatraastamme mukana olivat Elsa ja Dooris. Elsalle mätkähti H heikon takaosan vuoksi ja Doorikselle EH ja junnujen 3. sija.

Päivitystä

Aikaa on jo kulunut edellisest postauksestani ja monenlaista on tapahtunut. Suurin osa ajastani on mennyt diplomityöni parissa, enkä siksi ole myöskään pahemmin blogaamaan ehtinyt. Työ on kuitenkin nyt suurin piirtein valmis. Vielä kun jaksaisi kertaalleen lukea läpi kirjoitusvirheiden varalta ja pistää homman kansiin. Sitten vain odotellaan elokuuta ja valmistumista. Ja samalla tietenkin on tarkoitus keskittyä melkolailla työnhakuun. Tosin luultavaa on, ettei töitä nyt aivan hetkessä löydy, joten minulla on nyt ehkäpä viimeinen pitkä kesäloma vuosiin. :)

Sitten päivittelemään kuulumisia. Nupun pennut tosiaan syntyivät viikolla 23. Yhteensä 8 pentua, joista 2 mustaa poikaa, 1 keltainen poika, 3 mustaa tyttöä ja 2 keltaista tyttöä. Yksi musta tyttö kuitenkin menetettiin jo synnytyksessä ja toinen paria päivää myöhemmin joten lopulliseksi saldoksi jäi 6 pentusta. Kaikille vauvoille on ilmeisesti jo koditkin. Olen menossa katsomaan pentuja ensi viikolla, joten silloin luvassa sitten myös kuvia. :)

19.6. meillä oli Maisan pentujen kanssa jonkinmoiset pentutreffit. Kokoonnuimme Saken kotiin Vantaalle trimmaamaan pojat ulos pentukarvoistaan. Pojat olivat kasvaneet hurjasti! En ollut tunnistaa enää samoiksi pennuiksi. Enkä oikeastaan meinannut edes tunnistaa poikia toisistaan. Toisaalta tähän vaikutti myös se, että pojilla oli keskenään niin kova vauhti päällä, ettei aina oikein tiennyt missä toinen loppuu ja toinen alkaa :D Maisa ei oikein ollut innostunut poikien leikeistä ja pitikin melko kovaa kuria aina kun jompi kumpi uskaltautui lähelle. Tässä kuvat pojista trimmin jälkeen:

Sakke 19.6. ensimmäisen trimmin jälkeen

Saku 19.6. ensimmäisen trimmin jälkeen

Maisan kanssa meillä on pentujen jälkeinen ensiesiintyminen näyttelyissä nyt sunnuntaina 4.7. Porissa. Norfolkkeja on tulossa melko paljon, 12 kappaletta, katsotaan miten meidän käy. Laitan sitten arvostelua näkyviin näyttelyn jälkeen. Tämän jälkeen seuraavat näyttelyt, joihin olen Maisan ilmoittanut ovat 25.7. Helsinki, 31.7. Ikaalisten ryhmänäyttely ja 1.8. N&N pääerikoisnäyttely Lohjalla. Vähän jännittää, koska minulla on tämän kesän näyttelyihin melko kovat odotukset. Saisi jo pikkuhiljaa alkaa Maisalle tulla myös niitä sertejä...

Näyttelyissä tavataan!

Kennelnimi ja pentuodotusta

Tänään käväisin muuten vaan vilkaisemassa Omakoirassa, josko siellä olisi jotain jännää tapahtunut. Ja kuinkas ollakkaan, kennelnimeni oli laitettu laskutukseen juuri tänään. Maksoin sen samantien ja nyt jään innolla odottamaan miten nopeasti kennelnimitodistus tulee ja saan lisättyä Saken ja Sakun myös kennelnimelle. Kennelnimekseni tuli siis Karnielan ja myös blogi muutti samalla uuteen osoitteeseen.

Äitini Nuppu-labradori lähti maanantaina Maskuun Pirkon luokse. 63 vuorokautta tulee täyteen sunnuntaina, mutta toivon kovasti, että pentuset syntyisivät jo aikaisemmin. Alkoi Nuppu-mamman maha olla sen verran suuri jo viime viikonloppuna ja maidontuotantokin oli jo käynnistynyt. Turhaan vaan joutuu tuskaisena odottelemaan, pennut kuitenkin olisivat jo ihan valmiita elinkelpoisia vauveleita. Tässä vielä kuva mammasta sunnuntailta 6.6.

Pikkulabradoreja tulossa

Äidilläni on 3 labradorinnoutajaa, joista kaksi nuorinta on sijoituksessa Hannulan Pirkolta Pirriinan kennelistä. Näistä vanhempi, 3,5-vuotias Pirriinan Little Miracle eli kotoisammin Nuppu on nyt astutettu ja pieniä kääröjä on tulossa ultranneen eläinlääkärin mukaan reilu satsi :) Isänä pentueelle FI MVA JV-04 V-05 Lucky My Born Free. Mustien ja keltaisten vavvojen pitäisi syntyä kesäkuun puolenvälin paikkeilla ja luovutuksessa ovat sitten elokuussa. Kiinnostuneet pian soittelemaan Pirkolle :D Tässä vielä tulevan mamman maha ja tissit ;)

Hiljaista, hiljaista

Nyt on molemmat pojat lähteneet kohti uusia seikkailuja. Ja kämppä tuntuu melko hiljaiselta kun ei kahta pikkupentua olekaan jaloissa pyörimässä ja vaatimassa leikkiä, ruokaa ja huomiota.

Sakkea tultiin hakemaan perjantaina ja ilmeisesti matka uuteen kotiin oli mennyt hyvin. Tekstiviestiä tuli, että heti oli syönyt eli ilmeisesti ei ihan hurjan järkyttynyt ollut maisemanvaihdoksesta. Saku ja Maisa eivät tuntuneet edes huomaavan, että yksi oli joukosta poissa. Kuitenkin illalla kun olisi nukkumaan pitänyt alkaa, alkoi itku. Ilmeisesti Sakulle hereillä ollessa riitti vallan mainiosti Maisan seura, mutta illalla olisi pitänyt päästä veljen viereen nukkumaan. Tilanne kuitenkin rauhoittui melko pian eikä koko yö mennyt valvoessa.

Saku lähti lauantaina ja otti myöskin maisemanvaihdoksen erittäin hyvin. Teksiviestin kommentti "on vauhti päällä" kertoo, että reaktio on ilmeisesti ollut melko samanlainen kuin Maisalla aikoinaan. Maisa kiersi kämpän kerran ympäri ja oli siitä eteenpäin kuin olisi aina meillä ollut :) Onneksi norfolkit ovat tällaisia reippaita pikkukavereita, jotka suhtautuvat melko tyynesti erilaisiin asiohin. Maisa on ottanut pentujen katoamisen todella rauhallisesti eikä kyllä silminnähden ole kaivannut niitä lainkaan. Taitaa vaan olla tyytyväinen, että pääsi taas olohuoneesta makuuhuoneeseen nukkumaan ja saa muutenkin taas olla huomion keskipisteenä.

Poikien perheiden kanssa oli alustavasti puhetta, että kesäkuussa olisi treffit. Pojat pääsisivät silloin sitten jälleen näkemään toisiaan ja äitiään ja voisin samalla trimmata pentukarvat pois. Toivottavasti tämä tosiaan saadaan kaikkien aikatauluihin sopimaan, olisi todella kiva nähdä molemmat pojat kerralla :)

Saas nähdä mitä tälle blogille nyt tapahtuu kun ei enää ole tarvetta pentujen kasvusta raportoida. Eiköhän tämä kuitenkin tule pidettyä, jos vaikka joskus jotain sanottavaa olisikin. Tosin luulen, että blogi saa luvan muuttaa pallero-osoitteestaan johonkin toiseen kunhan vain saan kennelnimeni.

Maisan kanssa meillä alkaa nyt karvankasvatus. Tai no Maisa kasvattaa ja minä jännitän vieressä saadaanko kunnon karva riittävän ajoissa aikaan. Näyttelyrintamalla tähtäimessä ovat heinäkuussa 4. päivä Pori, 18. päivä Mäntsälä ja 25. päivä Helsinki. Katsotaan nyt ilmoitanko näihin kaikkiin, vielä on hetki aikaa miettiä.

Viimeistä viedään

Se olisi sitten edessä viimeinen yö kun molemmat vavvat ovat täällä. Sakke lähtee huomenna uuteen kotiinsa ja Saku päivää myöhemmin. Vielä ei ole itku tullut ja olo on ihmeen rauhallinen. Katsotaan miten huomenna käy.

Siistin poikia hieman tänään, että ovat sitten hienoja lähtiessään. Tukka lähti molemmilta kuten myös sojottavat varvaskarvat :D Tuli ihan ison näkösiä poikia kun korvat ja pää on siistitty :) Tässä uudet kuvat:

Sakke melkein 8-viikkoisena

Saku melkein 8-viikkoisena.

Pojat on tänään myös madotettu. Kaikki tykötarpeet on hankittuna ja rekisteripaperit ovat saapuneet. Kaikki on siis valmista poikien lähtöön. Tai no kaikki muu on valmista paitsi minä. Maisasta en tiedä kun ei siltä oikein kysyä voi. Tuskin se ymmärtää, että pojat kohta lähtevät. Kovasti olen miettinyt mahtaakohan se olla helpottunut siitä, ettei kukaan enää pure jatkuvasti ja koita syödä tissiä vai tuleeko sille ikävä uusia pieniä leikkikavereitaan. Erittäin hyvä äiti Maisa on kyllä ollut, sitä ei käy kiistäminen. Varmaan Maisan kanssa kahdestaan sitten tuherretaan täällä itkua lauantai-iltana kun molemmat pojat ovat lähteneet. :D

Melkein jo itkettää

Enää alle viikko pentujen lähtöön. Äää, en mä halua noita päästää pois. Saken piti alunperin olla vielä viikko  pidempään eli vappuun asti, mutta eräästä tuhkapilvestä johtuen Saken perheen lomamatka peruuntui ja tulevatkin jo perjantaina hakemaan vavvaa kotiin. Saku lähtee lauantaina. Toisaalta onhan tuohon noiden lähtöön koko ajan valmistautunut ja alusta asti tiennyt etteivät tänne jää. Mutta ei kai siihen koskaan täysin voi valmistautua. Pari kuukautta on aika pitkä aika kuitenkin ja kovasti poikiin on ehtinyt jo kiintyä. Kevyesti voisin molemmat jättää kotiin kasvamaan :D

Torstaina käytiin poikien kanssa eläinlääkärillä tarkastuksissa ja sirutettavana. Laitoin rekisteröintipaperit samantien eteenpäin ja jo perjantaina asia olikin käsittelyssä Showlinkissä ja sain rekisteröintimaksut maksettua. Paperit siis saattavat hyvinkin ehtiä ennen poikien luovutusta. Ja pojat löytyvät jo koiranetistäkin! Saken nimeksi tuli Abrakadabra ja Sakun Alakazam. A-pentuja isänsä welhoiluja seuraillen :P Tarkastuksissa ei mitään kovin ihmeellistä todettu, terveitä poikia molemmat :) Sakella tosin toistaiseksi on lievä yläpurenta. Norfolkille tämä ei kuitenkaan kovin kummallista ole. Rotu on surullisen kuuluisa melko myöhään kehittyvistä purennoistaan ja pentuajan lievä yläpurenta on lähes toivottu ominaisuus, joka usein katoaa leukojen kasvaessa eri tahtiin. Toivottavasti näin käy Sakenkin kohdalla.

Mitään muuta kovin kummallista tässä viikon aikana ei olekkaan tapahtunut. Pojat kasvavat ja leikkivät kovasti. Hereilläkin jaksetaan jo olla pidempiä aikoja kerralla. Melkoisia riiviöitä nuo ovat jo, jatkuvasti ollaan puremassa mattoa, sohvaa tai jotain muuta sopimatonta. Leluja on lattialla levällään kuin lapsiperheessä konsanaan. Yritys on kova, että hampaiden välissä olisi välillä jotain sallittuakin :)

Kuvia ei nyt tällä kertaa ole kun en oikein ole jaksanut kuvailla. Poikien kuvaaminen ei ole enää niin yksinkertaista kun virtaa riittää ja kumpikaan ei pysy sekuntiakaan paikallaan. Paitsi nukkuessa. Eikä aina viitsisi unikuviakaan ottaa :D Pitää kyllä tämän viikon aikana vielä kuvailla ennen kuin pojat lähtevät.

Mahtaakohan sitä illalla lainkaan saada untakaan nyt kun tuli tuo Sakenkin lähtöuutinen. Vaikka onhan se kiva, että perhe saa vavvansa kotiin. Pitää vaan koittaa ajatella sitä, miten mukavalta silloin tuntui kun Maisa tuli meille :)

Ulkoilua ja jälleen viikkosynttärit

Pojat täyttivät tänään 6 viikkoa. Alkavat olla aika korstoja jo. Saku painaa noin 1400g ja Sakke 1200g. Molemmilta sujuu jo kävelyn lisäksi juoksu ja monenlaiset hyppyhepulit. Painiminenkin ilmeisesti on kivaa ja siihen kuuluu nykyään jo varsin kovaääninen murina. Vihaisia petoja! :D

Tänään pojat pääsivät ensimmäistä kertaa ulkoilmaa haistelemaan. En ole niitä täällä oikein viitsinyt ulos viedä kun ei omaa pihaa ole ja muutenkin maasto on ollut kovin märän ja kuraisen oloista. Nyt alkoi kuitenkin jo näyttää sopivan kuivalta ja ilma oli muutenkin mitä mahtavin aurinkoinen kevätilma. Niinpä pojat pistettiin häkkiin, häkki autoon ja paineltiin Ulvilaan ulkoilemaan. Kovasti tuntuivat tykkäävän eikä uutta ympäristöä aristeltu yhtään. Kovin kauas pojat eivät vielä uskaltautuneet mutta paimentamista riitti silti kun kaikkea olisi pitänyt maistaa. Pieni oksien ja ruohon maistelu on vielä sallituissa rajoissa, mutta kun myös istutukset ja kaninpapanat olisivat maistuneet niin hieman piti paimentaa sopivampaan suuntaan.

  Saku löysi pihalta pääsiäisruohoa

Ja Sakelle maistui pieni keppi :)

Koitettiin ottaa pojista myös ensimmäiset hienot seisotuskuvat. Onnistuminen oli vähän kyseenalaista. Pojat eivät tahdo oikein seistä ryhdikkäästi vielä kun kaikki tassut ovat menossa eri suuntiin. Tässä nyt kuitenkin jonkinmoiset 6-viikkoiskuvat pojista:

Sakke 6 viikkoa

Saku 6 viikkoa

Pojat alkavat olla jo niin isoja, että tuntuu, että niillä on jo omat luonteet, mielilelut ja erikoisuudet. Saku on täysin epäröimätön, kaikkialle tunkeva pyylevä nallekarhu, joka nukkuu selällään ja pitää muovisten asioiden pureskelusta. Sakke taas on toisinaan hieman harkitsevampi filosofi toisinaan taas väsymätön taistelija, joka painissa selättää isokokoisemman veljensä. Onhan se hienoa, että pojat kasvavat ja niiden touhuja on oikein ilo seurata. Toisaalta kuitenkin koko ajan lähestyy se hetki kun noista pienistä pörröpedoista pitää luopua. Kaksi viikkoa enää. Niin se aika on vierähtänyt. Huh. Onneksi kaikki on mennyt todella hienosti ja kasvattajanurani on siis alkanut varsin mukavasti lähes pelkästään positiivisissa merkeissä. (Kasvattajanurasta puheenollen, kasvattajanimeni oli tämän kuun koiramme-lehdessä anottujen listalla) Pitää nyt koittaa vielä viimeiset hetket nauttia poikien seurasta ajattelematta sen kummemmin etukäteen tulossa olevia mahdollisia itkuja. Vaikealta se silti tuntuu. Miten muka voin pärjätä ilman näitä suloisia naamoja?

Koiranpennun pääsiäinen

Pojat kasvavat kasvamistaan ja ovat jo reippaita pieniä miehenalkuja. Kävelyharjoitukset alkavat pikkuhiljaa vaihtua juoksuharjoituksiin ja kiinteää ruokaa syödään jo monta kertaa päivässä. Eilen kävi jälleen pennunkatsojia ja molemmilla pojilla onkin nyt kodit tiedossa. Saku lähtee Nummelaan ja Peetu Vantaalle. Tosin Peetu ei enää olekaan Peetu. Uudella perheellä oli nimi jo valmiina joten poika kulkee tästä lähin nimellä Sakke. Hieman tuntuu koomiselta sanoa poikia Sakuksi ja Sakeksi, mutta eiköhän Sakukin vielä uuden nimen saa :)

Mutta mitä kuuluu pienen pennun pääsiäiseen? No tietenkin kävelyharjoituksia (kuvassa Sakke).

Mitäpä pääsiäinen olisi ilman leikkimistä (kuvassa Sakke)

ja vähän lisää leikkimistä (kuvassa Maisa ja Saku)

ja vielä lisää :) (kuvassa Maisa ja Sakke)

Välillä pitää tankata (kuvassa Saku)

ja maistella vähän muutakin. Saku tykkää maistaa lautasta aina ruokailun ohessa, mutta molemmille maistuu myös sohvankulma, matonhapsut ja monet monet muut vastaan tulevat asiat.

Kaiken tämän jälkeen pikkupennulle maistuu kunnon tirsat. (kuvassa Saku)

Mukavaa pääsiäistä minulta, Maisalta ja tietenkin Sakulta ja Sakelta!

Ruokavalion muutos ja kauneudenhoitoa

Pojat saivat eilen ensimmäisen kiinteän ateriansa. Tai voiko tuota nyt niin kovin kiinteäksi sanoa, jauhelihasta, vedestä ja kermaviilistä tehtyä velliä. :) Saku omaan pulskaan tyyliinsä sopien nuuskaisi ruokaa kerran ja alkoi samantien nuolla sitä lautaselta. Peetulla oli vauhti päällä eikä syöminen oikein tahtonut kiinnostaa. Sormenpäästä sekin kuitenkin maisteli mössöä ja näytti ihan pitävän siitä. Melko sotkuista hommaa se syöminen kyllä oli. Velliä oli molempien leuoissa, etutassuissa ja sitten tietysti vähän joka paikassa muuallakin kun velipoika sattui sopivasti sotkuisella kuonollaan tökkimään.

Pojat olivat siis ihan kiinnostuneita uudesta ruokavaliostaan. Ruokailussa ongelmaksi muodostuikin ainoastaan poikien yli-innokas äiti. Miksei kukaan kasvattajakurssilla tai missään muuallakaan ole kertonut mitä emolle kuuluu tehdä silloin kun pennuille antaa ruokaa!? :D Maisahan olisi syönyt koko sotkun ennen kuin pojat ehtivät edes vilkaista sitä. Maisan kiinni pitelystä johtuen ruokailusta ei ole kuvia :D Ehkäpä sitä tänään voisi koittaa vähän oven taakse laittaa niin saisi sotkemisen ikuistettuakin. Saas nähdä tuleeko huuto.

Ja Maisasta puheen ollen, siistin sitä tuossa äsken vähän. Ja voi jummi, että siitä lähtee pohjavillaa! Jos joku elää siinä kuvitelmassa, ettei nypittäviltä roduilta lähde lainkaan karvaa, niin tervetuloa vaan tänne katsomaan millainen karvapilvi pienellä kampauksella saadaan aikaan :D Mulla taitaa kohta olla kalju koira kun se nyt muutenkin on aika lyhyessä karvassa ja sitten vielä pudottaa pohjavillansa pois. Onneksi on sentään kesä tulossa niin ei aivan palele tuolla pihalla ilman villatakkiaan :) Poikien kynnetkin tuli leikattua. On ne vaan vieläkin niin mahdottoman pieniä, että ihan jännittää kun saksien kanssa sohii. Onneksi sentään eivät vielä tajua protestoida tuota toimitusta vastaan.

Jep, jep, etätyöpäivä well spent! ;)

Kävelyharjoituksia ja hännänheilutuksia

Pari viikkoa on kulunut edellisestä kirjoituksesta ja sinä aikana on tapahtunut aika paljon. Pennut kehittyvät suorastaan silmissä. Viikko sitten alkoi silmien avautuminen. Peetu-poika osoittautui pienemmästä koostaan huolimatta kehittyneemmäksi ja availi silmiään jo lauantaina. Sakun silmät aukesivat hieman jo sunnuntaina mutta paremmin vasta maanantaina eli pari päivää veljen perässä.

Peetun säihkysilmät sunnuntaina 14.3.2010

Nyt viimeisen viikon aikana on tapahtunut paljon. Päivä päivältä saa todeta jomman kumman oppineen jotain uutta. Hereilläkin ollaan jo enemmän kuin ennen, joten minunkin tulee vietettyä enemmän aikaa pentulaatikon reunalla poikien touhuja seuraillen. Ensimmäiset kävelyharjoitukset tehtiin jo viikon puolenvälin paikkeilla. Pikku-Peetu saakin jo mahansa maasta ylös. Hetken poika tutisee pienillä jaloillaan ennen kuin lätkähtää taas mahalleen. Sakun suuri koko kostautuu tässä asiassa eikä poika vielä ole lainkaan niin hyvä kävelemään kuin Peetu. Eteneminen on edelleen mönkimistä vanhaan malliin. Koitin kovasti kuvata Peetun kävelyharjoituksia, muttei siitä mitään tullut. Joko olin liian hidas ja Peetu on jo mahallaan ennen kuin saan kuvan otettua tai sitten Maisa tai Saku oli edessä. Ehkä sitten myöhemmin kun ovat jo hieman varmempia jalkoineen.

Näin meillä nukutaan :D

Leikkiminenkin on jo alkanut. Tai voiko tuota nyt leikkimiseksi vielä sanoa, mutta kuitenkin. Kaveria pitää välillä ohi mennen purra nenästä tai korvasta. Tämän touhun aikana on myös havaittavissa jotain hännänheilutuksen kaltaista. On kyllä maailman suloisinta kun tuo pieni hännänpötkylä sojottaa suoraan ylöspäin ja väpättää samalla kun tassulla vähän lätkäisee veljeä naamaan. :D Myös Maisa koittaa leikittää pentuja jo vaikkei niistä vielä sille painikaveriksi oikein ole. Ehkä viikon päästä jo :)

Me osataan jo tapella!

Puren sua korvasta!!

Ensimmäiset pennunkatsojatkin kävivät eilen. Pennuista luopuminen on nyt askeleen lähempänä. Onneksi nuo vielä kuitenkin vähän aikaa ovat täällä minun ilonani. En uskalla edes ajatella sitä itkua mikä noiden lähdöstä tulee.

Saku ja Peetu 3 viikkoa

Peetu-palleroinen

Iso-Saku

Syntymäpäivähumua

Pojat täyttivät tänään yhden viikon ja minullakin on tänään syntymäpäivä. Juhlatunnelmaa on siis ilmassa. :)

Kulunut viikko on mennyt keskimäärin mukavasti. Huonoa on ollut se, että unta on ollut kovin vähän tarjolla. Maisan levottomuus ei loppunut ensimmäiseen yöhön vaan jatkui yö toisensa jälkeen. Levottomuuden laatu kuitenkin muuttui pikkuhiljaa oikeasta levottomuudesta enemmänkin kiusantekoon. Maisa taisi olla sitä mieltä, että myös minun pitäisi osallistua pentujen hoitoon ja öiden vakiotoimiin kuului sängyn reunalla pystyssä seisominen ja suoraan korvaan huutaminen. Loppujen lopuksi perjantaina Maisa sai sitten lähtöpassit makuuhuoneesta ja pieni perhe muutti olohuoneeseen. Illalla nukkumaan mentäessä ovi laitettiin tiukasti kiinni. Pelkäsin pahinta ja ajattelin, että tiedossa olisi useita tunteja huutoa, ennen kuin Maisa hyväksyis kohtalonsa. Kaikki sujui kuitenkin hienosti. Muutaman minuutin vaimean protestoinnin jälkeen yö oli hiljainen. Ja kylläpäs uni maistuikin hyvältä kuuden huonosti nukutun yön jälkeen!

Yöllisiä ongelmia lukuun ottamatta meillä on mennyt oikein hienosti. Pojat syövät hyvin ja siten myös kasvavat melkoista vauhtia. Saku on hieman Peetua ahneempi ja siksi myös isompi. Peetu tulee kovaa vauhtia perässä, joten syytä huoleen ei ole vaikka paino aluksi laskikin. Saku on jo tuplannut syntymäpäinonsa, Peetulta puuttuu vielä jokunen gramma. Poikien kasvu ja voimistuminen näkyy vaa'an lukemien lisäksi myös voimakkaammassa imussa, nopeammassa ryömimisessä ja äänekkäämmässä protestoinnissa silloin kun nälkä yllättää. Kaikki siis hyvin. Innolla jo odotan, että silmät aukeavat ja poikien maailma alkaa hieman laajentua.

Kaverin kainalossa on hyvä pötköttää :)

Tässä vielä "viralliset" 1-viikkoiskuvat hienosti vaaleansinisellä taustalla :) Peetu vasemmalla, Saku oikealla.

Synnytyksen jälkeistä väsymystä

Pennut ovat vihdoin täällä! Kaksi pientä poikaa saapui sunnuntaiaamuna sulostuttamaan arkeamme.

Synnytys käynnistyi lauantaiaamuna kuuden aikoihin. Tai ainakin kuudelta heräsin siihen, että Maisa kuljeskeli levottomana, läähätti ja kävi petaamassa pentulaatikkoa, petiään ja mattoja. Aluksi ajattelin, että kyllä se siitä rauhottuu ja käänsin vain kylkeä. Eipä rauhoittunut. Ulkoiluttaminenkaan ei saanut Maisaa rauhoittumaan, joten aloin vakuuttua siitä, että se on oikeasti menoa nyt. Hiljaa mielessäni toivoin nopeaa avautumisvaihetta, mutta yritin samalla myös varautua yli vuorokaudenkin odotteluun. Kun pentuja ei alkuillasta vielä kuulunut, olin melko varma, että yöllähän se sitten tapahtuu. Suurin osa pennuista taitaa päättää tulla maailmaan vuorokauden pimeimpinä tunteina.

Maisan avautumisläähättelyt ja avautumissvaiheessa hoidettu "ensimmäinen pentu"

Ponnistaminen alkoi 01:50. Kasvattajakurssimateriaalin ja netistä lukemani perusteella ensimmäisen pennun pitäisi saapua maailmaan viimeistään tunnin päästä ensimmäisistä ponnistuksista. Ponnistaminen jatkui ja jatkui ja kun tunti oli kulunut ei pentua vieläkään kuulunut. Pieni paniikki alkoi muodostua. Onneksi eläinlääkärin numeron lisäksi hollilla oli myös erään kokeneemman kasvattajan numero. Hän oli luvannut illalla ottaa puhelimen viereensä nukkumaan mennessä ja soittaa saisi koska vain. Päätin turvautua tähän "kilauta kaverille"-oljenkorteen. Vastaus oli onneksi rauhoitteleva. Hätää ei vielä ollut, joskus koira saattaa ponnistaa ensimmäistä pentuaan pari tai kolmekin tuntia. Sovittiin, että puolen tunnin päästä soitan uudelleen ja kerron mikä on tilanne. Mitään muutosta ei puolessa tunnissa tapahtunut. Ponnistaminen jatkui eikä pentua näkynyt. Synnytyskanavassa ei tuntunut olevan ketään edes tulossa. Päätettiin vaihtaa puhelintuki lähitukeen ja kasvattajatutorini lähti ajamaan paikalle.

Noin puolen tunnin päästä kun apu saapui paikalle, oli homma edennyt sen verran, että jotain näytti jo olevan tulossa. Tietoa ei kuitenkaan ollut siitä oliko kyseessä vasta uloimmat kalvot vai jo pentu. Ponnistaminen jatkui. Jossain vaiheessa todettiin, että tulossa oli todellakin pentu. Kovin tiukassa se tuntui kuitenkin olevan. Päivystävän eläinlääkärin numero kaivettiin esiin joskus viiden aikaan kun ponnistamista oli jatkunut jo 3 tuntia. Puhelimeen vastannut nainen kyseli synnytyksen tilanteesta ja etenemisestä. Hän ehdotti vielä, että kävisimme ulkona kävelyttämässä Maisaa. Sitten voisin soittaa uudelleen ja eläinlääkäri herätettäisiin leikkaamaan.

Emme kuitenkaan koskaan päässeet ulos asti. Pentu syntyi kovan ponnistelun jälkeen 05:20 eteiseen. Pelkäsin pahinta, koska pentu oli ollut synnytyskanavassa jumissa niin pitkään. Se oli kuitenkin hyvässä kunnossa, 194 grammainen poikavauva. Norfolkiksi iso ja siksi kai niin tiukassa olikin. Eläinlääkärin puhelimeen vastannut nainen soitti hetkeä myöhemmin takaisin ja kysyi, mikä on tilanne. Hyvää palvelua :)

Maisa tutkii ensimmäistä pentuaan.

Maisa oli ensimmäisestä pennusta selvästikin shokissa. Suuren pennun punnertaminen oli selvästi tehnyt kipeää eikä vinkuva pentu tuntunut kiinnostavan yhtään. Pienen mietiskelyn jälkeen Maisa kuitenkin suostui hieman sitä nuolemaan ja pentu laitettiin imemään elämänsä ensimmäiset maitohuikat.

Toinen pentu syntyi 06:24 selvästi pienemmillä ponnistuksilla. Valitettavasti tämä pentu, pieni tyttö, syntyi kuitenkin kuolleena. :( Pentu oli jotenkin aliravitun ja alikehittyneen oloinen ja harmaa. Toisen pennun syntyminen sai kuitenkin Maisan äidinvaistot heräämään ja esikoinen saikin tämän jälkeen entistä parempaa hoitoa.

Kolmas pentu syntyi 07:15. Jälleen potra poika, 198 grammaa. Terhakka poika ja heti alkuun parempi imijä kuin ensimmäinen.

Kolmannen pennun jälkeen aloimme miettiä vieläkö meille olisi tarjolla se ultrassa luvattu neljäs. Uutta ponnistamista ei kuitenkaan tuntunut kuuluvan ja vatsaa tunnustelemalla ei tuntunut pennun kokoista klönttiä. Tässä kohtaa apu lähti pois paikalta, kun homma näytti olevan ohi ja enköhän minä jo pärjäisi vaikka sieltä sitten vielä yksi tulisikin. Neljättä ei kuitenkaan tullut. Ultrassa on joko jotain katsottu väärin tai sitten yksi alkio on kadonnut.

Maisa rauhoittui synnytyksen jälkeen mukavasti pentujen viereen imettämään ja hoitamaan niitä. Neljän pennun sijaan meillä olikin nyt kaksi, mutta olo oli silti onnellinen ja tyytyväinen. Ja saamastani avusta olen enemmän kuin kiitollinen. Ilman sitä olisimme varmaankin päätyneet turhaan keisarinleikkaukseen.

Halusin pojille niin sanotut työnimet, jotta niistä puhuminen olisi helpompaa. Ykkönen ja Kakkonen eivät oikeen tuntuneet mukavilta. Koska pojat syntyivät kesken olympiahumun, sai ykköspoika kunnian kantaa Suomen ainoan hopeamitalistin nimeä. Synnytyksen kanssa samaan aikaan käytiin Suomelle voitokas jääkiekon pronssiottelu, joten kakkospoika sai joukkueen kapteenin nimen. Tässä hieman vauvakuvia :)

Maisa ja pojat

Peetu ja Saku

Saku poseeraa :)

Maisa hoitaa Sakua.

Peetu takana, Saku edessä.

Illalla poikien punnitseminen kertoi, ettei Peetu ollut syönyt yhtä hyvin kuin Saku. Paino oli pudonnut lähes 10% syntymäpainosta. Pojalle oli siis tiedolla erityistarkkailua ja tissiopetusta.

Ensimmäinen yö pentujen kanssa oli aivan hirveä. Rauhallisesti sujuneen päivän jälkeen Maisa hermostui iltaa kohti. Se kulki levottomana ja vinkui. Paikoitellen voisi joka puhua kiljumisesta, sen verran kovaa ääntä siitä lähti. Terveisiä vaan naapureille! Minua kyllä varoitettiin siitä, että maidontuotannon käynnistyminen aiheuttaa levottomuutta, mutta ihan tällaista en osannut odottaa. Yö meni hyvin pätkittäisesti nukkuessa. Välillä heräsin Maisan huutoon ja välillä pentujen. Maisa petasi pentulaatikkoa niin, että pojat vierivät pitkin ja poikin. Parin tunnin välein olin ylhäällä ja varmistin, että etenkin Peetu syö hyvin. Saku on sen verran kova imemään, ettei siitä juuri huolta tarvitse kantaa.

Nyt kaikki on taas rauhallista. Maisa on suurinpiirtein rauhoittunut käyden kyllä edelleen silloin tällöin haahuilemassa hieman vinkuen. Pojat syövät hyvin ja aamupunnitus puoli seitsämän aikaan osoitti, että Peetukin on saanut syödäkseen. Vielä ei syntymäpainoa olla saatu takaisin, mutta painonnousu iltaan verrattuna oli suurempi kuin Sakulla. Eiköhän noista vielä tasaiset pojat tule. :)

Väsymys on kyllä melkoinen kun edellisenä yönä ei ole nukkunut lainkaan pieniä aamu-unia lukuun ottamatta ja viime yö meni myös hyvin pätkittäisellä ja niukalla unella. Toivottavasti ensi yö on rauhallisempi.

Jännitys tiivistyy

H-hetki alkaa pikkuhiljaa lähestyä. Tänään on kulunut 55 päivää toisesta astutuksesta ja 56 päivää eli 8 viikkoa ensimmäisestä astutuksesta. Käytännössä siis pennut voivat syntyä minä hetkenä hyvänsä ja ovat silti täysiaikaisia. Maaginen 63-5 päivää tulee täyteen ensimmäisestä astutuksesta torstaina ja toisesta perjantaina. 63+5 päivää toisesta astutuksesta tulee täyteen maanantaina 8.3. Pentujen siis pitäisi syntyä viimeistään noihin aikoihin. Melkoista matematiikkaa :D

Viime viikolla Maisalta lähti pehko ja nyt se näyttää melko pörheältä kun pohjavilla pilkottaa karkean karvan joukosta. Olenkohan löytänyt uuden koirarodun, untuvakarvaisen norfolkinpuudelin? Karvan alta paljastui samalla myös vatsa. Eikä se oikeastaan ollut niin iso kuin kuvittelin. Valtavan pehkon alla olikin pikkuinen koira. Maisan kasvattaja Marja (kennel Porrigito) tosin sanoi, ettei nuoren koiran ensimmäinen raskaus aina tarkoita suurta vatsaa. Timmit lihakset pitävät paketin kasassa :D Mahan lisäksi Maisa on kasvattanut myös tissit. Alkaa olla melkoiset löllykät tuolla mahan alla ja oikeen sääliksi käy kun tissit viistävät lumihankea yli 10 asteen pakkasessa. Alla eilen napattu kuva Maisan nykyisin melko tasapaksuista muodoista :)

Vatsa 22.2.2010

Mahasta ja tisseistä huolimatta Maisa on edelleen erittäin iloinen mamma. Lenkkeily ja ruoka maistuu ja leikkimäänkin ehtii silloin tällöin. Kovasti ei siis raportoitavaa ole. Ei merkkejä aamupahoinvoinnista tai mielialanvaihteluista. Viikonloppuna Maisa tosin oli aamuisin hieman kipeän oloinen. Pennut varmaan painavat sen verran jo, että nukkumisen jälkeen olo on kankea. Tai sitten tulossa on pesueellinen potkunyrkkeilijöitä.

Eilen laitoin pentulootankin kuntoon. Sanomalehteä reilusti pohjalle ja pyyheliinoja päälle. Joku siellä olikin sitten yön aikana käynyt petaamassa pyyhkeitä sopivampaan asentoon :) Maisan lämmön seuraaminen aloitettiin myös eilen. Jos siitä vaikka saisi hieman vinkkiä lähestyvästä synnytyksestä. Jännittää kyllä ihan hirveästi jo! Enkä millään malttaisi odottaa! Iih, kohta meillä on pentuja!

Pentuvarustelua

H-hetki lähestyy ja olen suorittanut melkoisen määrän varustelua pentuja varten. On saanut oikein harjoittaa itsehillintää, ettei nyt aivan kaikkea vastaantulevaa söpistystä pennuille osta :D Viikonloppuna sain pentulaatikonkin paikalle. Vanhoista sänkylaudoista syntyi oikein oiva laatikko lapsosille. Kulkuaukon kohdalta korkeutta voi pentujen kasvaessa lisätä lisälaudoilla.

Laatikon lisäksi on hankittuna erilaisia petejä/alustoja, vaaka pentujen punnitsemiseen, kuumemittari ja muuta tarpeellista apteekkikamaa, ruokakuppeja ja muutama lelu. Lisäksi olen haalinut vanhoja pyyhkeitä synnytystä varten ja alustoiksi sekä kasan sanomalehtiä. Suurinpiirtein alkaa jo näyttää siltä, että enää pennut puuttuvat :)

Petejä

Kävin myös tänään kangaskaupassa hakemassa fleeceä, josta olisi tarkoitus askarrella pennuille pienet peitot, jotka saavat sitten tutun hajuisina mukaansa uusiin koteihinsa. Kävin kangaskauppa Nuikkisella Porin keskustassa ja rakastuin! Kauppa sijatsi vanhassa talossa ja oli aivan pullollaan toinen toistaan ihanampia kankaita. Kaupassa oli aivan ihana vanhanajan tunnelma. Ostoksia maksaessa myyjä laski loppusumman ikivanhalla laskimella, josta tulos saatiin veivaamalla veiviä laitteen kyljestä. Lopuksi vielä ostokset paketoitiin paperiin ja sidottiin paperinarulla. En olisi malttanut pakettia edes avata, niin viehättävä se oli :)

Paketti ja lammasfleece

Maisa on pyöristynyt mukavasti ja tuntuu nyt lopun lähestyessä pyöristyvän suorastaan silmissä. Tällä viikolla pitäisi ottaa kerros turkkia alas. Täytyy sitten ottaa kuvia ja laittaa tänne kun maha kunnolla paljastuu karvan alta. :)